Ajattelin tänään kirjoittaa aiheesta, joka on nyt pyörinyt mielessä, kun tällä viikolla juttelin parin vielä opiskelevan kaverini kanssa. Päivän aiheena siis siirtyminen opiskelijasta työelämään. Mikä siinä on mukavampaa kuin opiskelussa? Mikä yllätti? Haluaisinkin vielä olla opiskelija vai olenko tyytyväinen juuri nyt? Jos siis nämä aiheet ovat sinulle ajankohtaisia niin lukaise ihmeessä tämä teksti läpi!

Minulla töihin siirtyminen kävi tavallaan puolivahingossa, kun aloin gradun loppuvaiheilla tehdä äitiysloman sijaisena hiukan markkinoinnin juttuja, kuten lehti-ilmoituksia ja somen päivittämistä. Siinä vuoden aikana tilanne firmassa kuitenkin muuttui sen verran, että mulle tuli mukaan myös enemmän strategista puolta eli markkinoinnin suunnittelua ja raportointia. Niinpä äitiyslomasijaisuus muuttuikin vähän vahingossa siksi ”ihan oikeaksi työksi”.

JOTENKIN TUNTUU MELKEIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ, ETTÄ VOI PITÄÄ LOMAA NIIN, ETTEI SAMAN TIEN JOUDU KONKURSSIN PARTAALLE.

Tykkään omasta työstäni ja juuri nyt viettäessäni ensimmäistä täysmittaista palkallista kesälomaani, tuntuu tämä työelämässä oleminen ihan erityisen hienolta. Opiskeluaikana kesät tuli oltua kuitenkin enimmäkseen töissä, että saisi taas säästettyä rahaa muun vuoden menoihin. Jotenkin siis tuntuu melkein käsittämättömältä, että nyt saa pitää lomaa niin, ettei saman tien joudu konkurssin partaalle. Siltä osin en siis opiskelijuutta kaipaa.

Se, mikä opiskelijaelämässä taas oli parasta, oli vapaus. Varsinkin loppuvaiheessa päivänsä sai rakentaa oikeastaan melkein miten huvitti. Ja mikä parasta myös kavereilla oli sitä samaa vapautta ja aina löytyi seuraa kahvittelemaan tai lounaalle oli aika sitten mikä vain. Kun kaikki kohtapuoliin alkavat olla valmistumassa täytyy tapaamisia suunnitella suunnilleen kaksi kuukautta etukäteen ja silti aikoja tuntuu olevan vaikeaa sovittaa yhteen.

Omalla kohdalla tuntuu, että töissä oleminen on opettanut ja kehittänyt melkeinpä enemmän osaamista kuin opiskelu. Kauppakorkea antoi hyvän pohjan asioiden ymmärtämiselle ja laajemmalle ajattelulle, mutta oikeassa työnteko on sen sijaan vasta opettanut, miten ne asiat ihan oikeasti toimivat ja hoidetaan. Teoriasta on aina hyötyä, mutta käytäntö on monessa kohdassa (ainakin markkinoinnin lukijalle) osoittautunut aika toisenlaiseksi.

Itselleni kävi siinä mielessä todella hyvä tuuri, että minulle aukesi mahdollisuus tehdä juuri sellaisia hommia, joista olen kiinnostunut. Se tietysti vaikuttaa tosi paljon siihen, että voin sanoa, etten kaipaa opiskelijaelämää. Sitä en sano, ettenkö haluaisi ehkä joskus vielä opiskella jotakin uutta. Olen jotenkin kiinnostunut niin monista asioista!

Koen jo löytäneeni oman juttuni – sen yhden niistä! Markkinointi on kiinnostava ja koko ajan muuttuva ala, joten se tarjoaa onneksi uutta opittavaa jo sinänsä, mutta lisäksi minua kiinnostaa noin sata muutakin asiaa. Joinain päivinä haluaisin kirjoittaa kirjan. Sitten seuraavana voisinkin kouluttautua life-coachiksi. Ja sitä seuraavana perustaa nettikaupan, jossa myydä makrame-töitä. Tai mitä jos avaisikin oman kahvilan?

Itse olen sitä mieltä, että voi olla tyytyväinen, mutta samaan aikaan on ihan hyvä miettiä vaihtoehtoja. Jos ei ikinä mieti, saattaa jämähtää ja huomata kymmenen vuotta myöhemmin olevansa ihan väärässä paikassa. Kun aina välillä pohtii niitä omia kiinnostuksen kohteita, on helpompi huomata, mitkä ovat niitä tärkeimpiä, joita kannattaa oikeasti tavoitella ja mitkä taas ohimeneviä juttuja.

Itse siis olen sitä mieltä, että töissä on mukava olla ja työelämässä ehkä kaikkein kiinnostavinta on jatkuva muutos. Nykyisin on valtavasti vaihtoehtoja, joilla elättää itsensä! Itse koen, että työnteko tarjoaa niin paljon kiinnostavia mahdollisuuksia, että siinä samalla itseään voi kehittää aika loputtomiin. Tällä hetkellä työ tarjoaa siis minulle riittävästi haastetta ja uutta opittavaa, mutta on hyvä tiedostaa, että jos joku päivä näin ei ole, voi alkaa tavoitella jotain muuta. Tai mennä vaikka sitten takaisin koulun penkille.