Viiden vaatteen vuosi – kohti järkevämpää kulutusta

Vuoden alussa päätin hankkia uutena vain 5 uutta vaatetta. Nyt elokuussa tuo luku on täynnä eli tästä eteenpäin enää vain kirppisshoppailu on sallittua. Sekin silti niissä rajoissa, että vaatekaapin sisällön kokonaismäärä ei enää lisäänny vaan myyntiin tai kierrätykseen täytyy päätyä jotain uusien alta.

Miten vuosi on sitten toistaiseksi sujunut? Tämä haaste on tuntunut toistaiseksi aika helpolta, mutta saa nähdä vaikeutuuko se nyt, kun niitä ostoksia uutena ei tosiaan enää sitten saisi tehdä… Se nähdään tulevina kuukausina!

Tunnustan silti heti tässä vaiheessa, että ostettuja vaatekappaleita on kyllä 6 eli siinä sinänsä mokasin tämän homman jo. Hankin kuitenkin viimeiseksi jakkupuvun kokonaisuudessaan, koska muuten sen idea olisi hiukan kärsinyt eli laskettakoon se tämän kerran yhdeksi.

Havaintoja haasteen varrelta tähän asti

Turkuun on tullut viimeisen vuoden aikana ihan super hyviä kirppareita ja kirppisshoppailu on helpottunut todella paljon aiemmasta. Aikaisemmin tein löytöjä tosi harvoin, mutta tänä vuonna on jo löytynyt monta ihanaa juttua!

Muoti on tänä vuonna enemmän mun makuun kuin usein eli toisaalta vaatekaupoissa olisi enemmän ”houkutuksia” kuin aiemmin. Toistaiseksi olen kuitenkin vältellyt niissä kiertelyä, etteivät houkutukset käy liian suureksi.

Olen löytänyt myös Zadaan, joka on täynnä vaikka mitä ihanaa! Kannattaa tutustua, jollet ole vielä ottanut appia käyttöön.

Kun ostaa vähemmän, voi panostaa vastapainoisesti enemmän niihin hankintoihin, joita tekee. Vaikka oon ostanut sinänsä aiempaa kalliimpia vaatteita, on mulla kyllä lopulta mennyt paljon vähemmän rahaa kuin ennen, kun turhat heräteostokset on jääneet pois tai tehty edullisesti kirpparilla.

Ja kaikkein tärkeimpänä – tänä vuonna mulla ei ole ollut ollenkaan sellaista ”kulutusahdistusta” jota olen joskus aiemmin elämässä potenut. Koska kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja, ei ole tarvinnut jälkikäteen mietiskellä, että voi kun taas menikin johonkin rahaa, enkä ole myöskään kokenut sen suurempaa maailmantuskaa!

Kesäloma ilman ahdistusta

Mulla on aina ollut sellainen ongelma, että tekemättömyys alkaa ahdistaa. Tämä sama kaava on toistunut lapsuuden kesälomista aina tähän päivään saakka, kunnes nyt tämän kesäloman loppuhetkillä huomasin, että tänä vuonna en ole jostain syystä ollut yhtään ahdistunut.

Jotenkin oikein pelottaa sanoa koko asia ääneen – ihan kuin asian ajatteleminen voisi nyt sitten tuoda sen ahdistuksen. On tosi erikoista, että kun olen tehnyt lomalla vähemmän kuin koskaan, on tekemättömyys-ahdistus kuitenkin pysynyt poissa. Kaipa se ahdistus juontaa juurensa siitä, että normaalisti kiireisen arjen keskellä ei ehdi niin paljon mietiskellä omia tuntojaan, vaan ne jäävät taka-alalle odottamaan. Sitten vapaiden tullessa sitä onkin yhtäkkiä liikaakin aikaa pohdiskella kaikkea.

Toivottavasti tämän kesän levollinen fiilis tarkoittaa kuitenkin sitä, että elämä olisi nyt sellaisessa paikassa, että mikään ei hierrä. Siltä minusta nimittäin on tuntunutkin. Nuorempana sitä oli jotenkin aina hiukan hukassa itsensä kanssa, mutta mitä vanhemmaksi tässä on tullut, sitä kokonaisempikin on.

Onneksi sitä on oppinut puuttumaan niihin mieltä hiertäviin aiheisiin ajoissa, eivätkä ne enää jää samalla tavalla roikkumaan. Nykyisin toimin yleensä tosi nopeasti ja muutan asioita, jos jokin tuntuu olevan pielessä. Useimmat asiat kuitenkin on varsin helppo ratkaista, kun ei anna niiden paisua liian suuriksi!

Hyvä paha avioliitto

Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi mennä naimisiin. Toisaalta en myöskään tiedä miksei sitä menisi, jos siltä tuntuu. Mun lyhyen naimisissaolon aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monelle tämä onkin kuin joku kastijako.

Kun me mentii kihloihin, juteltiin samalla sitten siitäkin, että mennäänkö me naimisiin. Ei se ollut mikään oletus, että nyt on sitten pakko. Molemmat oltiin kuitenkin sitä mieltä, että miksi ei – kivat bileet ja rakkautta jos jotakin on kiva juhlia. Sitä en tiennyt, miten mielipiteitä jakava asia se sitten kuitenkin on.

En olisi mitään sormusta sormeeni laittanut ellei suhde olisi ollut kunnossa ilman niitäkin.

Tuntuu hassulta, kun jotkut ovat kommentoineen suhteen virallistamisesta niinkuin yhdessäolo olisi jotenkin arvokkaampaa sen jälkeen kun sormus on sormessa. Se on outoa, koska itselle tuntuu, että elämässä mikään ei muuttunut ja se on vain hyvä asia. Kaikki oli hyvin jo ennen sekä kihla- että vihkisormusta. Enkä kyllä olisi kumpaakaan sormeeni laittanut ellei niin olisi ollut. Ei se naimisiinmeno suhdetta korjaa, jos siinä on jotain muuten pielessä.

Toinen, jotenkin itselle vielä erikoisemmalta tuntuva koulukunta ovat ne, joiden mielestä naimisiinmeno tai nimikkeet jotenkin huonontavat suhdetta. ”Me ei tarvita sormuksia tai valoja.” Ei mekään nimittäin tarvittu. Mutta haluttiin. Mun mielestä on mahtavaa, että sain mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi joka tapauksessa ollut ilman mitään nimikkeitäkään.

Mun mielestä on niin outoa, että maailmassa omia päätöksiään pitäisi perustella muille oikeastaan millään tavalla, jos ne eivät muita kosketa. Tuntuu, että sitä tämäkin koko keskustelu on. Naimisiinmenneet ovat tyytyväisiä, kun joku liittyy heidän ”hyvin toimineiden” kerhoon ja naimattomat haluavat perustella oman suhteensa tärkeyttä sillä, ettei siihen papereita tarvita.

Itselleni on ihan täysin se ja sama, onko joku toinen naimisissa tai ei. Tai kihloissa koko elämänsä menemättä naimisiin, kun sitäkin jotkut tuntuvat ihmettelevän. Vaikka joku muu toimii eri tavalla kuin itse tekisin, se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Itse teen omat päätökseni, en ulkoisten odotusten, vaan ihan oman sisäisen ääneni perusteella. Ja toivottavasti kaikki muutkin saavat tehdä niin!

Postauksen kuvat: Samuli Salo

Haaste: sukunimen ensimmäinen kirjain

Tämä haaste on kiertänyt blogeissa nyt kevään aikana paljonkin ja päätin itsekin tarttua siihen vanhojen aikojen hengessä. Kun aikoinaan aloitin bloggaamisen, olivat kaikki haasteet ja kysymyspostaukset yksi tärkeimmistä sisällöistä blogeissa. Vieläkö te tykkäätte tällaisista?

Vaate – Ajaton

Mulle tärkeintä on hankkia sellaisia vaatteita, joista tykkäisin edelleen vaikka viiden vuoden päästä ja laadun täytyy olla sellaista, että ne myös kestävät siihen saakka.

Juoma – Alkoholiton

En ole absolutisti, mutta mulle ei erityisemmin maistu alkoholi. Saan usein jo ihan parista lasista päänsäryn, joten juominen ei huvita. Joskus saatan juoda vaikka lasillisen viiniä, mutta välissä voi olla kuukausia.

Paikka – Aix-en-Provence

Vietin kyseisessä kaupungissa puolisen vuotta vaihdossa ja rakastuin paikkaan. Siis siellä on jotenkin just se tunnelma, millaiseksi Ranskan kuvittelee jossain haaveissaan. Haitari soi ja porukka painelee patonki kainalossa ihan oikeasti. Haluaisin kesämökin sieltä!

Ruoka – Avokado

Rakastan avokadoa ihan kaikissa ruuissa tai vaikka ihan pelkiltään suolan ja pippurin kanssa välipalana.

Eläin – Alpakka

Ne on jotenkin niin chillin oloista porukkaa. Jos asuisin jossain maalla, voisin pistää pienen alpakkafarmin pystyyn pihalle!

Kukka – Auringonkukka

Tämä tuli oikeasti siksi, koska en yksinkertaisesti keksinyt muutakaan. Mutta on ne kauniitakin eli sillä mennään.

Ammatti – Asiakaspalvelija

Käytännössä kaikki työt, joita oon ikinä tehnyt on sisältäneet asiakaspalvelua. Paitsi ehkä puhelinmyyjän työ on enemmän jonkinlaista asiakashäirintää, hehe. Mutta joka tapauksessa tykkään hommista, joissa pääsee juttelemaan ihmisten kanssa!

Joka kodissa – Aterimet

Tätäkin mietin vaikka miten kauan, mutta päädyin sitten lopulta siihen, että tuskin voi löytyä ainakaan montaa kotia, jossa ei aterimia käytettäisi! Ainakaan Suomessa, koska täällä ei ainakaan yleensä syödä sormin. Näppärää ajatustyötä taustalla, kuten voi huomata.

Me mentiin naimisiin!

Alkukesä on mennyt ihan hujauksessa, koska häät täyttivät ajatukset. Viime lauantaina se päivä viimein oli, vaikka matkan varrella oli kyllä epätietoisuutta ja ihmetystä siitä, saako minkäälaisia häitä edes pitää.

Huhtikuussa kirjoittelinkin postauksen siitä, jos häitä ei tulekaan. Tarina päättyi niin, että naimisiin lopulta siis mentiin, kirkkoon saatiin paikalle hieman enemmänkin porukkaa ja pienet juhlatkin pidettiin päälle perheen sekä kaasojen ja bestmanien kesken. Kaikessa erikoisuudessaan siis varsin ikimuistoinen hääpäivä, joka oli lopulta sitten kuitenkin ihan täydellinen.

Nyt sitten vain takaisin odottelemaan, jos vielä saatais pidettyä kunnon bileet perään! Toivottavasti tilanne pian helpottaa sen verran, että voidaan juhlia koko sen perukan kanssa, joka oltiin alun perin kutsuttukin.

Kuvat: Samuli Salo

2 x herkku jälkkärikahvi

Tänään luvassa yksi lempiasiani eli kahvi! Minusta on ihanaa testailla kaikkia mahdollisia erikoiskahveja, joita kotona pystyy helposti toteuttamaan. Seuraavaksi kaksi uusinta kahvikokeilua, joita suosittelen kaikille muillekin kahvinystäville!

Affogato

Affogato kahvi

Affogato eli jäätelökahvi on helppoudessaan varsin nerokas. Kupin pohjalle laitetaan pallo vaniljajäätelöä ja päälle kaadetaan kupillinen vahvaa espressoa. Jäätelö sulaa näin kahvin joukkoon kermaiseksi vaahdoksi. Päälle voi vielä raastaa hiukan suklaata tai vaikkapa laittaa hieman kinuskikastiketta. Tässäpä täydellinen ja helppo jälkiruoka!


Dalgonakahvi

Dalgona vispattu kahvi

Dalgona perustuu pikakahviin, sokeriin ja veteen. Kaikkea mitataan tasan sama määrä (kahteen kuppiin 3 ruokalusikallista oli sopiva) ja vispataan kuohkeaksi vaahdoksi. Sähkövispilällä homma onnistuu helposti, mutta kyllä vaahdon käsinkin saa aikaiseksi. Sitten vain lasiin mitä tahansa maitoa sekä jääpaloja ja lusikoidaan vaahto päälle. Nopea ja helppo on siis tämäkin kahvi ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!