Niljaisinta paskaako?

Sanottakoon alkuun, että Antti Holman haastattelu itsessään oli hyvä ja kiinnostava, mutta otsikoihin siitä irroitettiin yksi varsin ristiriitainen lause. ”Voin sanoa, että vaikuttajatyö on niljaisinta paskaa, mitä maailmassa on.” Markkinointia päivätyökseni tekevänä sekä vaikuttajuutta siinä rinnalla harrastavana tämä on asia, johon haluan nyt hieman ottaa kantaa.

Vaikuttajuus on alana hyvin naisvaltainen ja kuten naisvaltaisille aloille ikävän tyypillistä on, ei sekään kerää erityisen suurta arvostusta. Se on mielestäni todella ristiriitaista, koska eikös se ole hienoa, että joku pystyy luomaan itselleen alustan, jossa näkymisestä firmat ovat valmiita maksamaan? Miksi tämä alusta siis olisi muita medioita vähemmän arvostettava? Ehkä eniten itseäni ärsyttää asiassa se, että ns. naisten tuotteet koetaan hömppänä ja tämä keskustelu koskee yleensä lähinnä niitä. Harvoin sitä kuulee sanottavan itsensä myymiseksi, jos vaikkapa sijoitusblogi tai yrittäjyyttä käsittelevä bodcast mainostaa jotakin omaan aiheeseensa liittyvää.

Tässä on mielestäni kyse suuremmasta ilmiöstä. Miksi lehti tai televisiokanava, joka myös yhtä lailla tekee sisältöä ollakseen kiinnostava ja saadakseen myytyä mainostilaa sen ympärille on vakavasti otettava mainospaikka ja vaikuttajien alustat eivät olisi? Esimerkiksi markkinointia koskevia keskusteluita seuratessa vaikuttajamarkkinointia usein väheksytään, mutta itse epäilen, että osa somemarkkinoinnin tekijöistä kokee vaikuttajat jonkinlaisena uhkana. Mun mielestä on hassua, että mainoksen tekeminen toimistossa ja sille paikan ostaminen ”oikeasta mediasta” on kunnon työtä, mutta vaikuttajan tehdessä tällaisen sisällön omalle tililleen se onkin halveksuttavaa puuhastelua ja itsensä myymistä.

Mun mielestä tässä koko hommassa kysymys taustalla kuuluu, miksi vaikkapa mainoksen teko puurobrändille ja sen jakaminen bannerina on parempi kuin vaikuttajana sen puuroarvostelun jako omalla tilillä. Toki siitä voi olla montaa mieltä, onko kumpikaan toistaan uskottavampi tai vilpittömämpi. Miksi siis mainostaja saa mainostaa, mutta vaikuttaja olisi arvostettavampi, jos hän ei käyttäisi keräämäänsä yleisöä saadakseen työstään myös palkkaa itselleen. Jos näin ajateltaisiin, meille olisi tarjolla tosi paljon vähemmän myös sitä hyvää ja kiinnostavaa sisältöä niiden mainosten vastapainoksi. Jollain jokaisen on laskunsa maksettava, joten onko sillä sitten väliä, myykö vaikuttaja sen mainospaikan itse vai myykö sen mediatalo Haluatko miljonääriksi -mainoskatkolle?

Hapankaali-suklaamuffinssit

Hapisreseptit saa jatkoa, kun kokeilin tehdä aiemman suklaakakkureseptin lisäksi myös hapankaali-suklaamuffinsseja! Hapankaali tekee koostumuksesta ihanan mehevän, mutta ei silti varsinaisesti maistu kuin hieman suolaiselta.

Ainekset

  • 100 g tummaa suklaata
  • 100 g hapankaalia
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl fariinisokeria
  • 2 kananmumaa
  • 100 g voita
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl ruokasoodaa (tai leivinjauhetta)

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi ja lisää sen jälkeen joukkoon sulatetut voi ja suklaa. Sekoita sen jälkeen joukkoon jauhot ja ruokasooda ja lopuksi vielä hapankaali. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.

Koristeluun

  • 1 dl kuohukermaa
  • 200 g mascarponea
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 1,5 dl tomusokeria

Helppo kuorrute syntyy vispaamalla kerma vaahdoksi ja sekoittamalla sen jälkeen muut ainekset joukkoon. Tomusokeri ja kaakaojauhe kannattaa siivilöidä, ettei kuorrutteeseen jää paakkuja. Sitten vain pursotus päälle hakutulla tavalla ja herkuttelemaan!

Ikean keittiö – kokemukset vuoden käytön jälkeen

Kun vuosi sitten teimme remppaa, päädyimme pohdinnan ja selvittelyn jälkeen valitsemaan Ikean keittiön. Netistä löytyi sekä hyviä kokemuksia, että kauhutarinoita, joten ajattelin nyt jakaa, miten meillä on tässä keittiössä sujunut! Meidän keittiössä on siis Ikeasta kaikki muu paitsi uuni, hella, hana sekä kivitaso.

Koska asumme 50-luvun talossa, emme halunneet tänne liian modernia keittiötä vaan jotain sellaista, joka sopii yhteen vanhan kylmäkaapin sekä muiden alkuperäisten kiinteiden seinäkaappien kanssa. Ikean Kungsbacka-kaapinovet olivatkin juuri sellaiset, jotka täyttyvät nämä kriteerit. Lisäksi ne on valmistettu kierrätysmateriaaleistä, joka oli myös juuri näiden ovien valintaa puoltava kriteeri! Keittiön suunnittelu Ikeassa sujui todella helposti ja tilasimme keittiön kotiin kannettuna. Itse keräilyä en kyllä suosittele, koska osia oli miljoona.

Ikea keittiö kokemukset
Ikea keittiö kokemuksia

Kaikki saapui kotiin ehjänä ja nopeasti. Ainoastaan yläkaappien ovien hidastimista pari oli jotenkin viallisia, mutta ne vaihdettiin uusiin Ikeassa sen enempiä kyselemättä. Lisäksi olimme vahingossa tilanneet pari ylimääräistä osaa ja niiden palauttaminen onnistui myös helposti, kun keittiö oli saatu rakennettua.

Meillä oli samat remonttimiehet asentamassa keittiön paikoilleen, jotka hoitivat muunkin remontin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ottaisin ensi kerralla asennuksenkin suoraan Ikeasta. Keittiössä oli ilmeisesti hieman poikkeavuutta monien muiden valmistajien keittiöihin nähden, joten kokoaminen sujuisi varmasti juuri näiden asiantuntijoilta rivakammin.

No, miten keittiö on sitten käytössä toiminut? Vastaus on, että tosi hyvin! Kaikki mekanismit pelaavat kuten kuuluukin, eikä vielä näin vuoden jälkeen mitään moitittavaa ole. Parempaa aikaisempien kotieni keittiöihin nähden tässä on laatikoiden sisällä olevat ”välilaatikot” joilla voi jakaa siis laatikon useampaan osaan ja näin ne on helpompi pitää järjestyksessä.

Ainoa huono puoli, joka noiden Kungsbacka-ovien kanssa on tullut vastaan, että niitä ei parane hirveästi kosketella. Jos nimittäin käsissä on vähänkin rasvaa, jää niiden pintaan helposti jälkiä, joiden puhdistaminen ei ihan pyyhkäisemällä onnistu, vaan vaatii hieman työtä. Sen tosin huomaa vain, kun aamuaurinko osuu sopivassa kulmassa, mutta ainahan tuollaiset silti häiritsevät.

Kaikkineen kokemukset ovat siis joka tapauksessa kuitenkin positiivisia ja voin tämän perusteella suositella Ikean keittiötä!

Näitä ei otettu Ikeasta:

  • Hana – Tapwell
  • Kivitaso – Diapol
  • Uuni ja liesi – Bosch
  • Valot – Philips Hue

Parisuhde ja raha

Olen pyöritellyt tätä postausaihetta mielessäni jo kauan, mutta miksi raha onkin jotenkin vaikea aihe puhua. Vaikka varsinkaan juuri parisuhteessa sen ei pitäisi olla, koska jollei asioista puhu avoimesti, ne alkavat helposti hiertää.

Meillä on molemmilla sekä omat, että yhteiset rahat. Yhteiselle tilille laitamme joka kuukausi rahaa ruokakauppaa ja muita vastaavia hankintoja varten. Sinne laitamme rahaa palkkaan suhteutettuna eli minä hieman vähemmän. (Toisaalta kyllä syönkin niin paljon vähemmän, että senkin puolesta se on reilua.) Jos mun tulot jonain päivänä olisivat meistä suuremmat, olisi mun mielestä vain reilua, että silloin itse laittaisin isomman summan.

Tämän lisäksi säästämme molemmat saman summan kuukausittain meidän matkatilille. Sinne taitaakin tällä kertaa ehtiä tosin kertyä ihan kivasti, kun ei tiedä, milloin sitä tulee seuraavaksi tehtyä sellainen matka, jossa rahaa kuluisi enemmän. No, ehkä päästään talven aikana Lappiin, niinkuin ollaan tässä vähän haaveiltu!

Yhteisten rahojen lisäksi meillä on kuten mainittu sitten vielä omat rahat. Vaikka nyt tässä ollaankin jo naimisissa, en ikinä tahtoisi kokonaan yhteistä taloutta. Haluan käyttää omaa rahaani juuri niihin asioihin, joita itse arvostan ja pidän tärkeänä.

Tiedättekö kuitenkin sen tunteen, kun joskus on tullut shoppailtua ja tekisi mieli vain piilottaa ne tavarat tai valehdella, että ne eivät maksaneet juuri mitään. Mulle nimittäin kaikesta huolimatta toisinaan tulee se, koska mies on niin paljon tarkempi rahankäyttäjä. Se on sinänsä hölmö tunne, koska itsellänikin jää rahaa säästöön joka kuukausi!

Erilaiset rahankäyttötottumukset saattavat joskus hiertää. Itse turhaudun, jos toinen vertailee hintoja mielestäni liian kauan ja toinen taas järkyttyy, kun saatan tehdä aika extempore kalliinkin ostoksen. Tai kyllä minäkin harkitsen ensin, tarvitsenko jotain – mutta jos olen päätynyt siihen, että tarve on, en enää jaksa odottaa just sitä parasta tarjousta vaan menen suoraan kaupoille.

Mun mielestä on outoa, että kaikissa parisuhteissa ei edes tiedetä toisen palkkaa. Itse olen sen kannalla, että rahasta on hyvä puhua avoimesti, vaikka se onkin jostain syystä arka aihe. Mutta toisaalta ei se ainakaan muutu yhtään sen helpommaksi, jos asiaa kiertelee!

Onko sinun helppo puhua puolison kanssa rahasta? Tai tuleeko teillä ristiriitoja raha-asioista?

Viiden vaatteen vuosi – kohti järkevämpää kulutusta

Vuoden alussa päätin hankkia uutena vain 5 uutta vaatetta. Nyt elokuussa tuo luku on täynnä eli tästä eteenpäin enää vain kirppisshoppailu on sallittua. Sekin silti niissä rajoissa, että vaatekaapin sisällön kokonaismäärä ei enää lisäänny vaan myyntiin tai kierrätykseen täytyy päätyä jotain uusien alta.

Miten vuosi on sitten toistaiseksi sujunut? Tämä haaste on tuntunut toistaiseksi aika helpolta, mutta saa nähdä vaikeutuuko se nyt, kun niitä ostoksia uutena ei tosiaan enää sitten saisi tehdä… Se nähdään tulevina kuukausina!

Tunnustan silti heti tässä vaiheessa, että ostettuja vaatekappaleita on kyllä 6 eli siinä sinänsä mokasin tämän homman jo. Hankin kuitenkin viimeiseksi jakkupuvun kokonaisuudessaan, koska muuten sen idea olisi hiukan kärsinyt eli laskettakoon se tämän kerran yhdeksi.

Havaintoja haasteen varrelta tähän asti

Turkuun on tullut viimeisen vuoden aikana ihan super hyviä kirppareita ja kirppisshoppailu on helpottunut todella paljon aiemmasta. Aikaisemmin tein löytöjä tosi harvoin, mutta tänä vuonna on jo löytynyt monta ihanaa juttua!

Muoti on tänä vuonna enemmän mun makuun kuin usein eli toisaalta vaatekaupoissa olisi enemmän ”houkutuksia” kuin aiemmin. Toistaiseksi olen kuitenkin vältellyt niissä kiertelyä, etteivät houkutukset käy liian suureksi.

Olen löytänyt myös Zadaan, joka on täynnä vaikka mitä ihanaa! Kannattaa tutustua, jollet ole vielä ottanut appia käyttöön.

Kun ostaa vähemmän, voi panostaa vastapainoisesti enemmän niihin hankintoihin, joita tekee. Vaikka oon ostanut sinänsä aiempaa kalliimpia vaatteita, on mulla kyllä lopulta mennyt paljon vähemmän rahaa kuin ennen, kun turhat heräteostokset on jääneet pois tai tehty edullisesti kirpparilla.

Ja kaikkein tärkeimpänä – tänä vuonna mulla ei ole ollut ollenkaan sellaista ”kulutusahdistusta” jota olen joskus aiemmin elämässä potenut. Koska kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja, ei ole tarvinnut jälkikäteen mietiskellä, että voi kun taas menikin johonkin rahaa, enkä ole myöskään kokenut sen suurempaa maailmantuskaa!

Kesäloma ilman ahdistusta

Mulla on aina ollut sellainen ongelma, että tekemättömyys alkaa ahdistaa. Tämä sama kaava on toistunut lapsuuden kesälomista aina tähän päivään saakka, kunnes nyt tämän kesäloman loppuhetkillä huomasin, että tänä vuonna en ole jostain syystä ollut yhtään ahdistunut.

Jotenkin oikein pelottaa sanoa koko asia ääneen – ihan kuin asian ajatteleminen voisi nyt sitten tuoda sen ahdistuksen. On tosi erikoista, että kun olen tehnyt lomalla vähemmän kuin koskaan, on tekemättömyys-ahdistus kuitenkin pysynyt poissa. Kaipa se ahdistus juontaa juurensa siitä, että normaalisti kiireisen arjen keskellä ei ehdi niin paljon mietiskellä omia tuntojaan, vaan ne jäävät taka-alalle odottamaan. Sitten vapaiden tullessa sitä onkin yhtäkkiä liikaakin aikaa pohdiskella kaikkea.

Toivottavasti tämän kesän levollinen fiilis tarkoittaa kuitenkin sitä, että elämä olisi nyt sellaisessa paikassa, että mikään ei hierrä. Siltä minusta nimittäin on tuntunutkin. Nuorempana sitä oli jotenkin aina hiukan hukassa itsensä kanssa, mutta mitä vanhemmaksi tässä on tullut, sitä kokonaisempikin on.

Onneksi sitä on oppinut puuttumaan niihin mieltä hiertäviin aiheisiin ajoissa, eivätkä ne enää jää samalla tavalla roikkumaan. Nykyisin toimin yleensä tosi nopeasti ja muutan asioita, jos jokin tuntuu olevan pielessä. Useimmat asiat kuitenkin on varsin helppo ratkaista, kun ei anna niiden paisua liian suuriksi!