Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi mennä naimisiin. Toisaalta en myöskään tiedä miksei sitä menisi, jos siltä tuntuu. Mun lyhyen naimisissaolon aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monelle tämä onkin kuin joku kastijako.
Kun me mentii kihloihin, juteltiin samalla sitten siitäkin, että mennäänkö me naimisiin. Ei se ollut mikään oletus, että nyt on sitten pakko. Molemmat oltiin kuitenkin sitä mieltä, että miksi ei – kivat bileet ja rakkautta jos jotakin on kiva juhlia. Sitä en tiennyt, miten mielipiteitä jakava asia se sitten kuitenkin on.
En olisi mitään sormusta sormeeni laittanut, ellei suhde olisi ollut kunnossa ilman niitäkin.
Tuntuu hassulta, kun jotkut ovat kommentoineen suhteen virallistamisesta niinkuin yhdessäolo olisi jotenkin arvokkaampaa sen jälkeen kun sormus on sormessa. Se on outoa, koska itselle tuntuu, että elämässä mikään ei muuttunut ja se on vain hyvä asia. Kaikki oli hyvin jo ennen sekä kihla- että vihkisormusta. Enkä kyllä olisi kumpaakaan sormeeni laittanut ellei niin olisi ollut. Ei se naimisiinmeno suhdetta korjaa, jos siinä on jotain muuten pielessä.
Toinen, jotenkin itselle vielä erikoisemmalta tuntuva koulukunta ovat ne, joiden mielestä naimisiinmeno tai nimikkeet jotenkin huonontavat suhdetta. ”Me ei tarvita sormuksia tai valoja.” Ei mekään nimittäin tarvittu. Mutta haluttiin. Mun mielestä on mahtavaa, että sain mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi joka tapauksessa ollut ilman mitään nimikkeitäkään.
Mun mielestä on niin outoa, että maailmassa omia päätöksiään pitäisi perustella muille oikeastaan millään tavalla, jos ne eivät muita kosketa. Tuntuu, että sitä tämäkin koko keskustelu on. Naimisiinmenneet ovat tyytyväisiä, kun joku liittyy heidän ”hyvin toimineiden” kerhoon ja naimattomat haluavat perustella oman suhteensa tärkeyttä sillä, ettei siihen papereita tarvita.
Itselleni on ihan täysin se ja sama, onko joku toinen naimisissa tai ei. Tai kihloissa koko elämänsä menemättä naimisiin, kun sitäkin jotkut tuntuvat ihmettelevän. Vaikka joku muu toimii eri tavalla kuin itse tekisin, se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Itse teen omat päätökseni, en ulkoisten odotusten, vaan ihan oman sisäisen ääneni perusteella. Ja toivottavasti kaikki muutkin saavat tehdä niin!
Postauksen kuvat: Samuli Salo
Ihanaista 