Etusivu

Tekemistä koronteeniin

Tässä ollaan vietetty kotona jo sen verran pitkä aika, että varmaan itse kullakin alkaa välillä tekemisen puute iskeä. Kokosin siis nyt teille mun parhaat ideat siihen, mikä kaikkea sitä voisikaan puuhailla. Toivottavasti tästä listasta löytyy jotain uuttakin!

Lue ne kirjat, jotka odottavat sitä, kun joskus olisi aikaa.

Pelaa pakopeli kotona. Me ollaan testattu sekä Exit- että Escape Room -pelejä. Itse olen tykännyt enemmän noista Exiteistä, mutta molemmat sarjat tuntuvat olevan ihan toimivia!

Exit peli kokemuksia

Kirjoita päiväkirjaa, bullet journalia tai vaikka runo tästä ajasta. Tämä on kyllä varmasti jotakin sellaista, mitä muistella kiikkustuolissa ja jälkikäteen on varmasti aika kiva, jos jotain siitä on tullut kirjattua ylöskin.

Kasvata jotain. Vaikka yrttejä tai kokeile viimein, lähtisikö se avokadopuu kasvamaan.

Maalaa. Tämän tuntuu nyt keksineen jokainen bloggaaja, mutta jotain uutta tuodakseni suosittelen Instagramissa @artmoment.wtuulio maalausliveen osallistumista. Itse tykkäsin tosi paljon – saa sekä maalausvinkkejä, että tunteen siitä, että hengailee jonkun kanssa.

Akryylivärit maalaus

Siivoa meikkipussi, peilikaappi, avainkippo tai joku muu vastaava paikka, johon tavaraa on kertynyt.

Kaipaako CV päivitystä tai To do -lista on epämääräisinä lappuina ympäri työpöytää? Käytä kerrankin kunnolla aikaa niiden paranteluun!

Kävele metsässä. Vaikkei niille suosituimmille luontopoluille kannatakaan tunkea koko kaupungin voimin, onhan meillä täällä Suomessa metsää riittävästi ihan kaikille. Metsä on jotenkin ihanan rauhoittava.

Ruissalo metsä

Pese ikkunat. Sitä ei ikinä jaksaisi aloittaa, mutta on kyllä paljon ihanampi katsella kirkkaiden lasien läpi.

Etsi uusia reseptejä ja kokkaile herkkuruokia!

Bongaa katutaidetta. Ainakin meillä Turussa on yllättävän paljon kaikkia hauskoja pieniä juttuja ympäri kaupunkia. Viimeisimpänä olen bongannut tuon hauskan pienen naaman!

Turku katutaide

Tuunaa tai tee itse jotakin kotiin. Vaatiiko joku huonekalu uutta maalia tai tyhjä seinä kaipaisi vaikkapa macrame-seinävaatetta. Nyt jos koskaan on aikaa kaikille näille projekteille.

Muista rentoutua! Ennen tätä pakko-pysähdystä me kaikki tunnuttiin juoksevan ihan hulluna ympäriinsä ja oli jotenkin melkeinpä kilpailemisen arvoista, kenellä se kalenteri on buukattu eniten täyteen. Minulle, ja uskon että monelle muullekin, tekee oikeasti aika hyvää pysähtyä välillä ja miettiä, mikä on tärkeää ja karsia niitä turhia stressin ja kiireen aiheuttajia!

Hapankaali-suklaakakku

Tämä resepti tuli puheeksi töissä sen jälkeen, kun olin nähnyt Rasilaisen hapankaalirasioissa yhtenä käyttötarkoituksena sanan suklaakakku. Yhdistelmä kuulostaa varsin erikoiselta, mutta osoittautui käytännössä kuitenkin tosi toimivaksi. Hapankaalin maku tuo kakkuun lähinnä pientä suolaisuutta tai happamuutta, mutta mikä tärkeintä erityisesti mehevyyttä, jollaista en perinteiseen suklaakakkupohjaan ole muilla keinoilla itse ikinä saanut aikaiseksi!

Hapankaali suklaakakku

Taikina (leipävuokaan)

100 g pehmeää voita
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g taloussuklaata
200 g hapankaalia

Vispaa ensin kananmunat, voi ja sokerit kuohkeaksi ja lisää sen jälkeen sulatettu suklaa, kuivat aineet sekä hapankaali. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada vuokaan. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia.

Kuorrute

2 riviä taloussuklaata
1 tl tomusokeria
2 reipasta ruokalusikallista tuorejuustoa

Päälle tein yksinkertaisen täytteen, jossa sekoitin sulatetun suklaan joukkoon tomusokeria ja tuorejuustoa. Pinnalle ripottelin vielä hiukan koristerakeita, mutta ehkä vielä parempaa olisivat ollut esimerkiksi sellainen kuivattu vadelmarouhe. Näin eristäytymisaikana en kuitenkaan viitsinyt vain sen takia mennä kauppaan, mutta ehkäpä täytyy napata sitä kaappiin odottamaan seuraavaa leivontakertaa!

Maistatin kakkua parilla hapankaalin ystävällä ja molemmat sanoivat, etteivät edes erottaneet sen makua kakusta. Itse syön hapankaalia vain harvakseltaan ja sanoisin, että erotin maun kakusta, mutta se sopi sinne kyllä hyvin. Pienestä epäluuloisuudesta huolimatta kannatti siis ehdottomasti kokeilla!

Remontti 50-luvun pintoja kunnioittaen

Joulukuussa ostimme asunnon -54 rakennetusta talosta. Päätimme tehdä uuteen kotiin melko kokonaisvaltaisen remontin, mutta meille tärkeää oli kuitenkin saada säilytettyä mahdollisimman paljon vanhoja pintoja ja ajan henkeä. Kirjoitinkin jo aikaisemmin kylmäkaapin muutoksesta aamiaiskaapiksi, mutta tällä kertaa asiaa muista vanhoista jutuista, jotka saimme säilytettyä niin, että ne sopivat kuitenkin mahtavasti yhteen uusien pintojen kanssa. Tässä postauksessa siis meidän valinnat lautalattian, ovenkahvojen sekä kivisten ikkunalautojen käsittelyyn.

Lautalattia

Lautalattia lipeä Osmo color

Asunnon lattia oli sellaista vanhan näköistä auringon kellertäväksi muuttamaa lautaa, mitä 50-luvun asunnoissa usein näkee. Haluttiin säilyttää lauta, mutta tuoda sille uutta ilmettä. Lattiaan tehtiin ensin hionta ja Gammeldags-lipeäkäsittely, joka estää laudan kellastumisen uudelleen. Sen päälle vedettiin sitten Osmo Colorin valkoinen öljyvaha (sävy 3040), jonka pitäisi mukavasti kestää sekä kulutusta että kosteutta. Molemmat käsittelyaineet säilyttävät puun hengittävyyden ja ovat turvallisia myös esimerkiksi noille meidän pienemmille paljon lattiatasossa aikaansa viettäville koiraherroille.

Ovenkahvat

Kromattu ovenkahva vanha

Kaikki asunnon alkuperäiset ovenkahvat olivat ehjiä, mutta tummuneen ja kuluneen näköisiä. Halusin ehdottomasti, että ne saadaan säilytettyä, joten aloin etsiä paikkaa, jossa kahvat saisi kromattua uudelleen. Ainoa ongelma oli, ettei kromauspakkoja nykyisin ole kovin paljon tarjolla. Turussa ei enää nykyään sellaista ollut ollenkaan, mutta onneksi löysin Loimaan Kromauksen, jossa homma hoitui! Hintaa kahvoille tuli 10€ kappaleelta eli ei siihen hintaan kauniita uusiakaan olisi edes saanut. Nyt vanhat kahvat ovat joka tapauksessa kuin uudet!

Ikkunalaudat

Kivinen ikkunalauta

Vanhojen kivisten ikkunalautojen käsittelyyn en oikein löytänyt googlailemalla yhtenäisiä ohjeita, mutta rautakaupassa kyselemällä löytyi onneksi sopiva aine tähänkin. Siispä pesin kiven ensin puhtaaksi ihan vain Fairyllä ja vedellä ja sen jälkeen sudin pintaan kahteen kertaan Mellerudin kivipintojen suoja-ainetta (löytyy esim. täältä). Aine jätti kiven pinnan hieman kiiltäväksi, mutta väri pysyi samana. Tykkään tosi paljon tästä lopputuloksesta, koska vaikka ikkunalaudat ovat selkeästi vanhan näköiset, niistä tuli siistimmät ja sopivammat uusien maalattujen pintojen viereen.

Jos häitä ei tulekaan?

Yksi asia on pyörinyt viime viikot mielessä tiuhaan tahtiin. Miten käy meidän häiden? Juhla, jota on odotettu ja suunniteltu kohta puolitoista vuotta on nyt vaarassa peruuntua!

Meidän hääpäivä on kesäkuun alussa eli sinne saakka ei ole vielä tiedossa rajoituksia ja ennusteetkin tuntuvat vaihtelevan joka päivä. Emme siis itsekään tiedä, onko meillä vajaa parin kuukauden päästä häät vai ei. Ainoa varma asia tällä hetkellä on, että silloin mennään kuitenkin naimisiin, jos se vain mahdollista on. Toivottavasti siis ainakin perheet saavat tulla kirkkoon.

Harmillisinta tilanteessa on, että meillä olisi varattuna mun unelmien hääpaikka, joka on sitten tetysti varattuna myös seuraavalle parille vuodelle eteenpäin eli siitä joutuisimme varmasti luopumaan. Melkein kaiken muun voi onneksi siirtää tarvittaessa, mutta missä me sitten juhlittaisiin? Varsinkin, kun kaikilla muilla kevään ja mahdollisesti myös alkukesän hääpareilla tulee olemaan tämä täsmälleen sama ongelma.

Jos nyt kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päästään naimisiin, ei sillä sitten onneksi ole niin väliä, milloin ja missä juhlat aikanaan ovat. Vaikka maailmassa on hääjuhlia paljon pahempiakin murheita, niin harmittaahan se, kun tilanne osuu omalle kohdalle. Olen nähnyt visiot häistä ja hääpäivästä päässäni kirkkaina, mutta nyt kaikki on sumeaa ja tuntuu lipeävän sormista.

Eipä tässä siis muu auta kuin odottaa ja toivoa jonkinlaista ihmettä tapahtuvaksi! Tai edes varmaa tietoa siitä, voiko häät pitää vai ei…

Asuntosijoittajaksi parikymppisenä opiskelijana

Tänään onkin sitten käsittelyssä vähän vakavampi aihe, nimittäin asunnon omistaminen ja asuntosijoittaminen. Mä olen ostanut mun ensimmäisen asunnon 22-vuotiaana ja se on aiheuttanut monissa kauhistelua siitä, miten uskalsin, oon siinä ikuisesti kiinni, en voi enää ikinä tehdä mitään ja siihen menee kaikki rahatkin! Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, joten ajattelin kirjoittaa nyt omista kokemuksistani asunnonomistajana!

Ostin tosiaan yksiöni aikoinaan sillä ajatuksella, että sen on oltava sellaisessa paikassa, missä arvo mieluiten nousee (muttei ainakaan laske) ja jos siitä itse muuttaa pois, on helppoa löytää vuokralainen. Lainan saaminen ei toki ole ihan helppo juttu, vaan vaati asunnon lisäksi takauksen perheeltäni, mutta mikäli sellainen on mahdollista saada, on asunto lopulta hyvinkin järkevä sijoitus.

Miten itse siis opiskelijana maksoin lainaa? En toki heti maksanutkaan muuta kuin korkoa ja käytin alkuun saatavilla olleet lyhennysvapaat ja säästin sillä välin kesätyörahoista ja opiskelun aikana tehdyistä töistä tulleista tuloista kaiken ylijäävän. Niin sain kasaan riittävästi säästöjä opiskelujen loppuaikana maksuun tulleiden lainaerien kattamiseen. Valmistumisen jälkeen eli ihan oikeiden töiden alettua lainojen maksaminen onkin sitten helpottunut huomattavasti. Mun kuukausittainen lainaerä vastaa suunnilleen Helsingin keskustayksiön vuokraa, joten kyllä siinä joutuu vähän laskemaan, ettei laita rahojaa turhuuksiin, mutta mukavampi se on koko ajan maksaa ”itselle päin”.

KAHDEN ASUNNON OMISTAJANA, MUN OMASTA KUKKAROSTA NIIHIN MENEVÄT KULUT PYSYIVÄT MELKEIN SAMANA KUIN YHDEN ASUNNON KANSSA.

Nykyisin tuo ensimmäinen asuntoni on tosiaan vuokrattuna ja ollaan ehditty ostaa toinen, yhteinen asunto. Siitäkin on kyselty, miten ihmeessä olen pystynyt pitämään vanhankin asunnon. Hulluinta on kuitenkin, että nyt kahden asunnon omistajana, mun omasta kukkarosta niihin menevät kulut pysyivät melkein samana kuin yhden asunnon kanssa. Toki siis edellytyksenä on, että toinen kämppä on vuokrattuna.

Yhteenvetona siis, olen sitä mieltä, että asunnonostoa on ihan turha pelätä! Tietysti on tärkeää ostaa järkevästi eli sellainen asunto sellaiselta paikalta, että sen arvo säilyy. Silloin riskit menettää oikeastaan mitään ovat aika pienet. Eihän se sijoitettu raha silloin katoa mihinkään, vaan kyllä sen myydessä saa takaisin!

Jos siis tiedät, missä aiot vähintään seuraavat pari vuotta viettää ja paikka on sellainen, jossa asunnon arvo säilyy, mun mielestä asunnon ostaminen on järkevää. Miksi turhaan maksaa aina vain vuokraa jollekin muulle, kun sitä asuntoa voi yhtä hyvin maksaa itselleen ja jonain päivänä sitä on vielä velaton. Vaikka siihen sitten menisikin vielä 20 vuotta. Joka tapauksessa – mitä aikaisemmin aloittaa, sitä lähempänä sä päivä on!

Mudcake-keksit

Mudcake on herkkua ja niin ovat myös kaikenlaiset cookiet. Voiko niiden yhdistelmästäkään siis tulla mitään muuta kuin superherkku? Tällä reseptillä syntyivät elämäni parhaat keksit eli suosittelen muitakin mutakakun ystäviä ehdottomasti kokeilemaan!

Ainekset (n. 10 kpl)

  • 100g tummaa suklaata
  • 50g voita
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl tavallista sokeria
  • 1 dl fariinisokeria
  • 2-3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • ripaus suolaa

Vatkaa munat, sokerit ja voi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan sulatettu suklaa. Sekoita lopuksi joukkoon jauhot ja leivinjauhe sekä lisää pieni ripaus suolaa. Taikinan tulee olla melko paksua niin, että pellille laitettaessa keksit pysyvät muodossaan. Lisää siis vehnäjauhoa, kunnes seos on sellaista, että se pysyy lusikassa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.

Sitten ei muuta kuin muotoile keksit pellille ja paista uunissa 175 asteessa n. 10 minuuttia. Keksit kannattaa ottaa pois heti, kun pinta ei näytä enää kostealta, jolloin ne jäävät vielä sisältä ihanan mudcakemaisen pehmeiksi.

Sitten vielä se vaikein osuus eli anna keksien jäähtyä hetkinen ennen herkuttelua. Kivoja leivontahetkiä!