Viiden vaatteen vuosi – kohti järkevämpää kulutusta

Vuoden alussa päätin hankkia uutena vain 5 uutta vaatetta. Nyt elokuussa tuo luku on täynnä eli tästä eteenpäin enää vain kirppisshoppailu on sallittua. Sekin silti niissä rajoissa, että vaatekaapin sisällön kokonaismäärä ei enää lisäänny vaan myyntiin tai kierrätykseen täytyy päätyä jotain uusien alta.

Miten vuosi on sitten toistaiseksi sujunut? Tämä haaste on tuntunut toistaiseksi aika helpolta, mutta saa nähdä vaikeutuuko se nyt, kun niitä ostoksia uutena ei tosiaan enää sitten saisi tehdä… Se nähdään tulevina kuukausina!

Tunnustan silti heti tässä vaiheessa, että ostettuja vaatekappaleita on kyllä 6 eli siinä sinänsä mokasin tämän homman jo. Hankin kuitenkin viimeiseksi jakkupuvun kokonaisuudessaan, koska muuten sen idea olisi hiukan kärsinyt eli laskettakoon se tämän kerran yhdeksi.

Havaintoja haasteen varrelta tähän asti

Turkuun on tullut viimeisen vuoden aikana ihan super hyviä kirppareita ja kirppisshoppailu on helpottunut todella paljon aiemmasta. Aikaisemmin tein löytöjä tosi harvoin, mutta tänä vuonna on jo löytynyt monta ihanaa juttua!

Muoti on tänä vuonna enemmän mun makuun kuin usein eli toisaalta vaatekaupoissa olisi enemmän ”houkutuksia” kuin aiemmin. Toistaiseksi olen kuitenkin vältellyt niissä kiertelyä, etteivät houkutukset käy liian suureksi.

Olen löytänyt myös Zadaan, joka on täynnä vaikka mitä ihanaa! Kannattaa tutustua, jollet ole vielä ottanut appia käyttöön.

Kun ostaa vähemmän, voi panostaa vastapainoisesti enemmän niihin hankintoihin, joita tekee. Vaikka oon ostanut sinänsä aiempaa kalliimpia vaatteita, on mulla kyllä lopulta mennyt paljon vähemmän rahaa kuin ennen, kun turhat heräteostokset on jääneet pois tai tehty edullisesti kirpparilla.

Ja kaikkein tärkeimpänä – tänä vuonna mulla ei ole ollut ollenkaan sellaista ”kulutusahdistusta” jota olen joskus aiemmin elämässä potenut. Koska kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja, ei ole tarvinnut jälkikäteen mietiskellä, että voi kun taas menikin johonkin rahaa, enkä ole myöskään kokenut sen suurempaa maailmantuskaa!

Kesäloma ilman ahdistusta

Mulla on aina ollut sellainen ongelma, että tekemättömyys alkaa ahdistaa. Tämä sama kaava on toistunut lapsuuden kesälomista aina tähän päivään saakka, kunnes nyt tämän kesäloman loppuhetkillä huomasin, että tänä vuonna en ole jostain syystä ollut yhtään ahdistunut.

Jotenkin oikein pelottaa sanoa koko asia ääneen – ihan kuin asian ajatteleminen voisi nyt sitten tuoda sen ahdistuksen. On tosi erikoista, että kun olen tehnyt lomalla vähemmän kuin koskaan, on tekemättömyys-ahdistus kuitenkin pysynyt poissa. Kaipa se ahdistus juontaa juurensa siitä, että normaalisti kiireisen arjen keskellä ei ehdi niin paljon mietiskellä omia tuntojaan, vaan ne jäävät taka-alalle odottamaan. Sitten vapaiden tullessa sitä onkin yhtäkkiä liikaakin aikaa pohdiskella kaikkea.

Toivottavasti tämän kesän levollinen fiilis tarkoittaa kuitenkin sitä, että elämä olisi nyt sellaisessa paikassa, että mikään ei hierrä. Siltä minusta nimittäin on tuntunutkin. Nuorempana sitä oli jotenkin aina hiukan hukassa itsensä kanssa, mutta mitä vanhemmaksi tässä on tullut, sitä kokonaisempikin on.

Onneksi sitä on oppinut puuttumaan niihin mieltä hiertäviin aiheisiin ajoissa, eivätkä ne enää jää samalla tavalla roikkumaan. Nykyisin toimin yleensä tosi nopeasti ja muutan asioita, jos jokin tuntuu olevan pielessä. Useimmat asiat kuitenkin on varsin helppo ratkaista, kun ei anna niiden paisua liian suuriksi!

Hyvä paha avioliitto

Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi mennä naimisiin. Toisaalta en myöskään tiedä miksei sitä menisi, jos siltä tuntuu. Mun lyhyen naimisissaolon aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monelle tämä onkin kuin joku kastijako.

Kun me mentii kihloihin, juteltiin samalla sitten siitäkin, että mennäänkö me naimisiin. Ei se ollut mikään oletus, että nyt on sitten pakko. Molemmat oltiin kuitenkin sitä mieltä, että miksi ei – kivat bileet ja rakkautta jos jotakin on kiva juhlia. Sitä en tiennyt, miten mielipiteitä jakava asia se sitten kuitenkin on.

En olisi mitään sormusta sormeeni laittanut ellei suhde olisi ollut kunnossa ilman niitäkin.

Tuntuu hassulta, kun jotkut ovat kommentoineen suhteen virallistamisesta niinkuin yhdessäolo olisi jotenkin arvokkaampaa sen jälkeen kun sormus on sormessa. Se on outoa, koska itselle tuntuu, että elämässä mikään ei muuttunut ja se on vain hyvä asia. Kaikki oli hyvin jo ennen sekä kihla- että vihkisormusta. Enkä kyllä olisi kumpaakaan sormeeni laittanut ellei niin olisi ollut. Ei se naimisiinmeno suhdetta korjaa, jos siinä on jotain muuten pielessä.

Toinen, jotenkin itselle vielä erikoisemmalta tuntuva koulukunta ovat ne, joiden mielestä naimisiinmeno tai nimikkeet jotenkin huonontavat suhdetta. ”Me ei tarvita sormuksia tai valoja.” Ei mekään nimittäin tarvittu. Mutta haluttiin. Mun mielestä on mahtavaa, että sain mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi joka tapauksessa ollut ilman mitään nimikkeitäkään.

Mun mielestä on niin outoa, että maailmassa omia päätöksiään pitäisi perustella muille oikeastaan millään tavalla, jos ne eivät muita kosketa. Tuntuu, että sitä tämäkin koko keskustelu on. Naimisiinmenneet ovat tyytyväisiä, kun joku liittyy heidän ”hyvin toimineiden” kerhoon ja naimattomat haluavat perustella oman suhteensa tärkeyttä sillä, ettei siihen papereita tarvita.

Itselleni on ihan täysin se ja sama, onko joku toinen naimisissa tai ei. Tai kihloissa koko elämänsä menemättä naimisiin, kun sitäkin jotkut tuntuvat ihmettelevän. Vaikka joku muu toimii eri tavalla kuin itse tekisin, se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Itse teen omat päätökseni, en ulkoisten odotusten, vaan ihan oman sisäisen ääneni perusteella. Ja toivottavasti kaikki muutkin saavat tehdä niin!

Postauksen kuvat: Samuli Salo

Me mentiin naimisiin!

Alkukesä on mennyt ihan hujauksessa, koska häät täyttivät ajatukset. Viime lauantaina se päivä viimein oli, vaikka matkan varrella oli kyllä epätietoisuutta ja ihmetystä siitä, saako minkäälaisia häitä edes pitää.

Huhtikuussa kirjoittelinkin postauksen siitä, jos häitä ei tulekaan. Tarina päättyi niin, että naimisiin lopulta siis mentiin, kirkkoon saatiin paikalle hieman enemmänkin porukkaa ja pienet juhlatkin pidettiin päälle perheen sekä kaasojen ja bestmanien kesken. Kaikessa erikoisuudessaan siis varsin ikimuistoinen hääpäivä, joka oli lopulta sitten kuitenkin ihan täydellinen.

Nyt sitten vain takaisin odottelemaan, jos vielä saatais pidettyä kunnon bileet perään! Toivottavasti tilanne pian helpottaa sen verran, että voidaan juhlia koko sen perukan kanssa, joka oltiin alun perin kutsuttukin.

Kuvat: Samuli Salo

Tekemistä koronteeniin

Tässä ollaan vietetty kotona jo sen verran pitkä aika, että varmaan itse kullakin alkaa välillä tekemisen puute iskeä. Kokosin siis nyt teille mun parhaat ideat siihen, mikä kaikkea sitä voisikaan puuhailla. Toivottavasti tästä listasta löytyy jotain uuttakin!

Lue ne kirjat, jotka odottavat sitä, kun joskus olisi aikaa.

Pelaa pakopeli kotona. Me ollaan testattu sekä Exit- että Escape Room -pelejä. Itse olen tykännyt enemmän noista Exiteistä, mutta molemmat sarjat tuntuvat olevan ihan toimivia!

Exit peli kokemuksia

Kirjoita päiväkirjaa, bullet journalia tai vaikka runo tästä ajasta. Tämä on kyllä varmasti jotakin sellaista, mitä muistella kiikkustuolissa ja jälkikäteen on varmasti aika kiva, jos jotain siitä on tullut kirjattua ylöskin.

Kasvata jotain. Vaikka yrttejä tai kokeile viimein, lähtisikö se avokadopuu kasvamaan.

Maalaa. Tämän tuntuu nyt keksineen jokainen bloggaaja, mutta jotain uutta tuodakseni suosittelen Instagramissa @artmoment.wtuulio maalausliveen osallistumista. Itse tykkäsin tosi paljon – saa sekä maalausvinkkejä, että tunteen siitä, että hengailee jonkun kanssa.

Akryylivärit maalaus

Siivoa meikkipussi, peilikaappi, avainkippo tai joku muu vastaava paikka, johon tavaraa on kertynyt.

Kaipaako CV päivitystä tai To do -lista on epämääräisinä lappuina ympäri työpöytää? Käytä kerrankin kunnolla aikaa niiden paranteluun!

Kävele metsässä. Vaikkei niille suosituimmille luontopoluille kannatakaan tunkea koko kaupungin voimin, onhan meillä täällä Suomessa metsää riittävästi ihan kaikille. Metsä on jotenkin ihanan rauhoittava.

Ruissalo metsä

Pese ikkunat. Sitä ei ikinä jaksaisi aloittaa, mutta on kyllä paljon ihanampi katsella kirkkaiden lasien läpi.

Etsi uusia reseptejä ja kokkaile herkkuruokia!

Bongaa katutaidetta. Ainakin meillä Turussa on yllättävän paljon kaikkia hauskoja pieniä juttuja ympäri kaupunkia. Viimeisimpänä olen bongannut tuon hauskan pienen naaman!

Turku katutaide

Tuunaa tai tee itse jotakin kotiin. Vaatiiko joku huonekalu uutta maalia tai tyhjä seinä kaipaisi vaikkapa macrame-seinävaatetta. Nyt jos koskaan on aikaa kaikille näille projekteille.

Muista rentoutua! Ennen tätä pakko-pysähdystä me kaikki tunnuttiin juoksevan ihan hulluna ympäriinsä ja oli jotenkin melkeinpä kilpailemisen arvoista, kenellä se kalenteri on buukattu eniten täyteen. Minulle, ja uskon että monelle muullekin, tekee oikeasti aika hyvää pysähtyä välillä ja miettiä, mikä on tärkeää ja karsia niitä turhia stressin ja kiireen aiheuttajia!

Jos häitä ei tulekaan?

Yksi asia on pyörinyt viime viikot mielessä tiuhaan tahtiin. Miten käy meidän häiden? Juhla, jota on odotettu ja suunniteltu kohta puolitoista vuotta on nyt vaarassa peruuntua!

Meidän hääpäivä on kesäkuun alussa eli sinne saakka ei ole vielä tiedossa rajoituksia ja ennusteetkin tuntuvat vaihtelevan joka päivä. Emme siis itsekään tiedä, onko meillä vajaa parin kuukauden päästä häät vai ei. Ainoa varma asia tällä hetkellä on, että silloin mennään kuitenkin naimisiin, jos se vain mahdollista on. Toivottavasti siis ainakin perheet saavat tulla kirkkoon.

Harmillisinta tilanteessa on, että meillä olisi varattuna mun unelmien hääpaikka, joka on sitten tetysti varattuna myös seuraavalle parille vuodelle eteenpäin eli siitä joutuisimme varmasti luopumaan. Melkein kaiken muun voi onneksi siirtää tarvittaessa, mutta missä me sitten juhlittaisiin? Varsinkin, kun kaikilla muilla kevään ja mahdollisesti myös alkukesän hääpareilla tulee olemaan tämä täsmälleen sama ongelma.

Jos nyt kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päästään naimisiin, ei sillä sitten onneksi ole niin väliä, milloin ja missä juhlat aikanaan ovat. Vaikka maailmassa on hääjuhlia paljon pahempiakin murheita, niin harmittaahan se, kun tilanne osuu omalle kohdalle. Olen nähnyt visiot häistä ja hääpäivästä päässäni kirkkaina, mutta nyt kaikki on sumeaa ja tuntuu lipeävän sormista.

Eipä tässä siis muu auta kuin odottaa ja toivoa jonkinlaista ihmettä tapahtuvaksi! Tai edes varmaa tietoa siitä, voiko häät pitää vai ei…