DIY Laattapöytä

Meillä on ollut uuteen asuntoon muuton jälkeen tyhjänpanttina yksi vanha jakkara, joka ei tuntunut sopivan enää oikein minnekään. Pupulandia -blogissa vähän aikaa sitten olleesta postauksesta inspiroituneena keksin kuitenkin yhtäkkiä, että siinä on itse asiassa täydellinen muoto mun kaipaamalle kukkapöydälle!

Eipä siis muuta kuin vanha päällyste pois jakkarasta ja laatat ja muut tarvikkeet Bauhausista tilalle.

Aloitettiin projekti selailemalla laattoja, kunnes löytyi sellaiset, jotka sopivat leikkaamatta pöydän sivuille. Olin ajatellut alun perin isompikokoista laattaa, mutta Bauhausin valikoimasta osui silmään tosi hyvin meidän sisustukseen sopiva kultainen mosaiikkilaatta ja päädyttiinkin lopulta siihen.

Olin vähän huolissani laatoituksen onnistumisesta, koska meillä ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta lukuun ottamatta kauhutarinoita mosaiikkilaatoituksen vaikeudesta. Ja puuttuipa meiltä saumalaastin levitykseen oikea työkalukin ja jouduttiin tekemään se sienellä. Onneksi projekti onnistui siitä huolimatta yllättävänkin helposti ja tykkään lopputuloksesta todella paljon. Katsokaa seuraavista kuvista, miten hieno!

Projetkiin tarvittiin

  • Laattaliimaa (Kiilto) + levityslasta
  • Mustaa saumalaastia (Kiilto) + kumilasta
  • Laattoja (meillä käytössä nämä)
  • Puhdistussieni/rätti
  • Ja tietysti se sisälle tuleva pöytä

Hintaa koko projektille tuli 69€

Remontti 50-luvun pintoja kunnioittaen

Joulukuussa ostimme asunnon -54 rakennetusta talosta. Päätimme tehdä uuteen kotiin melko kokonaisvaltaisen remontin, mutta meille tärkeää oli kuitenkin saada säilytettyä mahdollisimman paljon vanhoja pintoja ja ajan henkeä. Kirjoitinkin jo aikaisemmin kylmäkaapin muutoksesta aamiaiskaapiksi, mutta tällä kertaa asiaa muista vanhoista jutuista, jotka saimme säilytettyä niin, että ne sopivat kuitenkin mahtavasti yhteen uusien pintojen kanssa. Tässä postauksessa siis meidän valinnat lautalattian, ovenkahvojen sekä kivisten ikkunalautojen käsittelyyn.

Lautalattia

Lautalattia lipeä Osmo color

Asunnon lattia oli sellaista vanhan näköistä auringon kellertäväksi muuttamaa lautaa, mitä 50-luvun asunnoissa usein näkee. Haluttiin säilyttää lauta, mutta tuoda sille uutta ilmettä. Lattiaan tehtiin ensin hionta ja Gammeldags-lipeäkäsittely, joka estää laudan kellastumisen uudelleen. Sen päälle vedettiin sitten Osmo Colorin valkoinen öljyvaha (sävy 3040), jonka pitäisi mukavasti kestää sekä kulutusta että kosteutta. Molemmat käsittelyaineet säilyttävät puun hengittävyyden ja ovat turvallisia myös esimerkiksi noille meidän pienemmille paljon lattiatasossa aikaansa viettäville koiraherroille.

Ovenkahvat

Kromattu ovenkahva vanha

Kaikki asunnon alkuperäiset ovenkahvat olivat ehjiä, mutta tummuneen ja kuluneen näköisiä. Halusin ehdottomasti, että ne saadaan säilytettyä, joten aloin etsiä paikkaa, jossa kahvat saisi kromattua uudelleen. Ainoa ongelma oli, ettei kromauspakkoja nykyisin ole kovin paljon tarjolla. Turussa ei enää nykyään sellaista ollut ollenkaan, mutta onneksi löysin Loimaan Kromauksen, jossa homma hoitui! Hintaa kahvoille tuli 10€ kappaleelta eli ei siihen hintaan kauniita uusiakaan olisi edes saanut. Nyt vanhat kahvat ovat joka tapauksessa kuin uudet!

Ikkunalaudat

Kivinen ikkunalauta

Vanhojen kivisten ikkunalautojen käsittelyyn en oikein löytänyt googlailemalla yhtenäisiä ohjeita, mutta rautakaupassa kyselemällä löytyi onneksi sopiva aine tähänkin. Siispä pesin kiven ensin puhtaaksi ihan vain Fairyllä ja vedellä ja sen jälkeen sudin pintaan kahteen kertaan Mellerudin kivipintojen suoja-ainetta (löytyy esim. täältä). Aine jätti kiven pinnan hieman kiiltäväksi, mutta väri pysyi samana. Tykkään tosi paljon tästä lopputuloksesta, koska vaikka ikkunalaudat ovat selkeästi vanhan näköiset, niistä tuli siistimmät ja sopivammat uusien maalattujen pintojen viereen.

Asuntosijoittajaksi parikymppisenä opiskelijana

Tänään onkin sitten käsittelyssä vähän vakavampi aihe, nimittäin asunnon omistaminen ja asuntosijoittaminen. Mä olen ostanut mun ensimmäisen asunnon 22-vuotiaana ja se on aiheuttanut monissa kauhistelua siitä, miten uskalsin, oon siinä ikuisesti kiinni, en voi enää ikinä tehdä mitään ja siihen menee kaikki rahatkin! Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, joten ajattelin kirjoittaa nyt omista kokemuksistani asunnonomistajana!

Ostin tosiaan yksiöni aikoinaan sillä ajatuksella, että sen on oltava sellaisessa paikassa, missä arvo mieluiten nousee (muttei ainakaan laske) ja jos siitä itse muuttaa pois, on helppoa löytää vuokralainen. Lainan saaminen ei toki ole ihan helppo juttu, vaan vaati asunnon lisäksi takauksen perheeltäni, mutta mikäli sellainen on mahdollista saada, on asunto lopulta hyvinkin järkevä sijoitus.

Miten itse siis opiskelijana maksoin lainaa? En toki heti maksanutkaan muuta kuin korkoa ja käytin alkuun saatavilla olleet lyhennysvapaat ja säästin sillä välin kesätyörahoista ja opiskelun aikana tehdyistä töistä tulleista tuloista kaiken ylijäävän. Niin sain kasaan riittävästi säästöjä opiskelujen loppuaikana maksuun tulleiden lainaerien kattamiseen. Valmistumisen jälkeen eli ihan oikeiden töiden alettua lainojen maksaminen onkin sitten helpottunut huomattavasti. Mun kuukausittainen lainaerä vastaa suunnilleen Helsingin keskustayksiön vuokraa, joten kyllä siinä joutuu vähän laskemaan, ettei laita rahojaa turhuuksiin, mutta mukavampi se on koko ajan maksaa ”itselle päin”.

KAHDEN ASUNNON OMISTAJANA, MUN OMASTA KUKKAROSTA NIIHIN MENEVÄT KULUT PYSYIVÄT MELKEIN SAMANA KUIN YHDEN ASUNNON KANSSA.

Nykyisin tuo ensimmäinen asuntoni on tosiaan vuokrattuna ja ollaan ehditty ostaa toinen, yhteinen asunto. Siitäkin on kyselty, miten ihmeessä olen pystynyt pitämään vanhankin asunnon. Hulluinta on kuitenkin, että nyt kahden asunnon omistajana, mun omasta kukkarosta niihin menevät kulut pysyivät melkein samana kuin yhden asunnon kanssa. Toki siis edellytyksenä on, että toinen kämppä on vuokrattuna.

Yhteenvetona siis, olen sitä mieltä, että asunnonostoa on ihan turha pelätä! Tietysti on tärkeää ostaa järkevästi eli sellainen asunto sellaiselta paikalta, että sen arvo säilyy. Silloin riskit menettää oikeastaan mitään ovat aika pienet. Eihän se sijoitettu raha silloin katoa mihinkään, vaan kyllä sen myydessä saa takaisin!

Jos siis tiedät, missä aiot vähintään seuraavat pari vuotta viettää ja paikka on sellainen, jossa asunnon arvo säilyy, mun mielestä asunnon ostaminen on järkevää. Miksi turhaan maksaa aina vain vuokraa jollekin muulle, kun sitä asuntoa voi yhtä hyvin maksaa itselleen ja jonain päivänä sitä on vielä velaton. Vaikka siihen sitten menisikin vielä 20 vuotta. Joka tapauksessa – mitä aikaisemmin aloittaa, sitä lähempänä sä päivä on!

Aamiaiskaappi vanhasta kylmäkaapista

Kun lähdimme suunnittelemaan uutta keittiötä, halusin ehdottomasti siihen jonkinlaisen aamiaiskaapin, että kodinkoneet saisi piiloon ja pöytätila jäisi näin siistimmäksi. Ensin ajatuksena oli jonkinlainen uusi kulmakaappisysteemi, mutta sitten keksittiin, että vanha kylmäkaappi muuntuisi juuri täydellisesti tähän tarkoitukseen.

Diy aamiaiskaappi

Tämä muutos oli itse asiassa aika helppo ja edullinenkin. Sähkömies kävi vetämässä pistokkeen kaapin sisään ja vanhat betoniseinät maalattiin kosteutta kestävällä maalilla. Halusimme kaappiin myös lasihyllyn, mutta päädyttiinkin lopulta itse asiassa pleksiin. Pleksi.fi -verkkokaupasta sai nimittäin tilattua suoraan omien mittojen mukaan sopivan kokoisen palasen. Tietysti siinä on lasiin verrattuna huonompaa se, että täytyy varoa raahaamasta mitään pintaa pitkin, koska pleksi naarmuuntuu helposti. Koristehyllyn kohdalla tämä ongelma tuskin kuitenkaan on kovin suuri.

Alakaapista tehtiinkin sitten viinikaappi, koska siellä on sopivan viileä lämpötilakin jo valmiiksi. Tähän osuuteen ei tarvittu mitään kiinteitä juttuja vaan hankittiin yksinkertaiset Ikean viinihyllyköt. Niiden lisäksi Ikeasta hankittiin myös molempiin kaappeihin vielä lamput, jotka syttyvät automaattisesti, kun oven avaa. Viimeisenä juttuna kaappiin vaihdettiin vielä samanlaiset kultaiset nupit kuin muuallakin keittiössä, lisättiin sisälle magneettikiinnikkeet ja projekti oli valmis!

Koko muutokseet rahaa meni n. 100€. Mitä tykkäätte?

Diy lankkupöytä

Postaus toteutettu yhteistyössä Pinnijalkapojat kanssa

Mulle oli ihan selvää, että uuteen asuntoon ainoa oikea pöytävaihtoehto olisi iso lankkupöytä! Nettikauppoja selaillessa kävi kuitenkin varsin selväksi, että sellaiset ovat aika hurjan hintaisia, joten tuli mieleen, josko sellaisen pystyisikin tekemään itse. Pienen googlailun jälkeen löysinkin Pinnijalkapojita, jotka ilokseni halusivat lähteä mukaan tähän projektiin!

Mittailtiin, että halutaan tilaan 200×80 kokoinen pöytä. Eipä siis muuta kuin Bauhausiin ja valittiin sopivat puulevyt, jotka sahautettiin suoraan siellä oikeaan kokoon (eli pöytää varten kaksi kappaletta 200 cm x 40 cm kokoisia paloja ja penkkiä varten 180 cm x 35 cm). Valittiin materiaaliksi mänty sen värin ja kuvioinnin vuoksi, mutta jälkiviisaana olisin testannut vielä paremmin, että lankut ovat varmasti täysin suorat. Jouduimme nimittäin pöytää kasatessamme laittamaan väliin pari kiilapalaa, koska lankut olivat hiukan käyriä.

Levyt siis hiottiin ja pintaan laitettiin Osmon TopOil sävyssä valkotammi. Sudin öljyä molemmille puolille kolmeen kertaan ja yksi purkillinen öljyä riitti näihin meidän pöytään ja penkkiin. Lopputuloksesta tuli aika vaalea, mutta puun väri kuultaa kuitenkin siitä kauniisti läpi.

Alunperin tarkoituksena oli, että sekä penkin, että pöydän jalat olisivat olleet U-muotoisia, mutta toimitukseen oli vahingossa tullut V-malliset penkinjalat. Siinä kävi sinänsä kuitenkin tuuri, koska itse asiassa ne sopivat mun mielestä todella hyvin yhteen pinnatuolien jalkojen kanssa, vaikken ollutkaan sitä etukäteen huomannut ajatella. Nämä meidän pöydänjalat löydät siis täältä ja penkin täältä. Jalkojen mukana tuli myös kiinnitykseen sopivat ruuvit sekä pehmusteet jalkojen pohjaan.

Siispä osat kiinni toisiinsa ja valmista tuli. Olen ihan äärettömän tyytyväinen lopputulokseen! Itse asiassa tästä tuli parempi kuin uskoinkaan. Ihan mahtavaa, että saatiin itse tehtyä ihan just sen kokoinen ja näköinen pöytä kuin haaveilinkin. Ja kuinka helppoa se sitten itse asiassa lopulta olikaan!

Mitäs siellä päässä tykkäillään?

Kun en sittenkään ollut lähiöihminen

Kolme vuotta sitten muutettiin meidän nykyiseen kotiin, joka tuntui kaikkien unelmien täyttymykseltä. Keskustayksiön jälkeen tuntui oikealta seuraavalta askeleelta muuttaa lähiöön ja päästä nauttimaan suuremmista tiloista, omasta pikku pihasta ja keskustan ulkopuolen rauhasta.

Aluksi päätös tuntuikin aivan oikealta varmaan erityisesti, koska tämä asunto on aivan ihana! Se on sitä vieläkin, mutta pikkuhiljaa lähiöelämä alkoi ahdistaa. Tykkään mennä kävellen paikkoihin, joka täältä ei oikein ollut mahdollista ja nautin kaupungin vilskeestä ympärillä.

Vaikka tunne siitä, ettei tämä ole lopulta kuitenkaan ihan se meidän paikka asua oli kolkutellut takaraivossa, päätös muuttamisesta ei ollut helppo. Ensinnäkin kaikesta huolimatta rakastan meidän kotia. Toiseksi, jotenkin sitä oli sellainen tunne, että näin kuuluu tehdä. Kun tulee aikuiseksi, sitä pitää hankkia ne kultaiset noutajat (vaikka meillä onkin chihuja) ja punaiset tuvat – ei muuttaa takaisin keskustaan pienempään asuntoon.

Näitä ajatuksia pyöriteltiin pidempään ja lopulta, kun jouduttiin kodistamme rempan takia evakkoon, kristallisoitui ajatus siitä, että meidän paikka on lähempänä keskustaa. Näinpä siis muutama viikko sitten tehtiin kaupat asunnosta ihan keskustan tuntumassa ja tällä viikolla laitettiin nykyinen kämppä myyntiin. Ja mikä hurjinta, tänään hyväksyttiin siitä tehty tarjous!

Loppuvuodesta aloitetaan siis remppailemaan uutta kämppää ja vuoden vaihteessa lähdetään täältä nykyisestä. Mulla on tällä hetkellä kaikki mahdolliset fiilikset – innostus, haikeus, onnellisuus ja vähän suruakin. Muutokset on aina vähän vaikeita, mutta silloin kun joku asia ei tunnu ihan oikealta, niitä täytyy vain saada tehtyä!

Pian meistä siis tulee taas ihan kaupunkilaisia. Ja niin sen kuuluukin olla!