Kolme vuotta sitten muutettiin meidän nykyiseen kotiin, joka tuntui kaikkien unelmien täyttymykseltä. Keskustayksiön jälkeen tuntui oikealta seuraavalta askeleelta muuttaa lähiöön ja päästä nauttimaan suuremmista tiloista, omasta pikku pihasta ja keskustan ulkopuolen rauhasta.
Aluksi päätös tuntuikin aivan oikealta varmaan erityisesti, koska tämä asunto on aivan ihana! Se on sitä vieläkin, mutta pikkuhiljaa lähiöelämä alkoi ahdistaa. Tykkään mennä kävellen paikkoihin, joka täältä ei oikein ollut mahdollista ja nautin kaupungin vilskeestä ympärillä.
Vaikka tunne siitä, ettei tämä ole lopulta kuitenkaan ihan se meidän paikka asua oli kolkutellut takaraivossa, päätös muuttamisesta ei ollut helppo. Ensinnäkin kaikesta huolimatta rakastan meidän kotia. Toiseksi, jotenkin sitä oli sellainen tunne, että näin kuuluu tehdä. Kun tulee aikuiseksi, sitä pitää hankkia ne kultaiset noutajat (vaikka meillä onkin chihuja) ja punaiset tuvat – ei muuttaa takaisin keskustaan pienempään asuntoon.
Näitä ajatuksia pyöriteltiin pidempään ja lopulta, kun jouduttiin kodistamme rempan takia evakkoon, kristallisoitui ajatus siitä, että meidän paikka on lähempänä keskustaa. Näinpä siis muutama viikko sitten tehtiin kaupat asunnosta ihan keskustan tuntumassa ja tällä viikolla laitettiin nykyinen kämppä myyntiin. Ja mikä hurjinta, tänään hyväksyttiin siitä tehty tarjous!
Loppuvuodesta aloitetaan siis remppailemaan uutta kämppää ja vuoden vaihteessa lähdetään täältä nykyisestä. Mulla on tällä hetkellä kaikki mahdolliset fiilikset – innostus, haikeus, onnellisuus ja vähän suruakin. Muutokset on aina vähän vaikeita, mutta silloin kun joku asia ei tunnu ihan oikealta, niitä täytyy vain saada tehtyä!
Pian meistä siis tulee taas ihan kaupunkilaisia. Ja niin sen kuuluukin olla!
Ihanaista 