Asuntosijoittajaksi parikymppisenä opiskelijana

Tänään onkin sitten käsittelyssä vähän vakavampi aihe, nimittäin asunnon omistaminen ja asuntosijoittaminen. Mä olen ostanut mun ensimmäisen asunnon 22-vuotiaana ja se on aiheuttanut monissa kauhistelua siitä, miten uskalsin, oon siinä ikuisesti kiinni, en voi enää ikinä tehdä mitään ja siihen menee kaikki rahatkin! Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, joten ajattelin kirjoittaa nyt omista kokemuksistani asunnonomistajana!

Ostin tosiaan yksiöni aikoinaan sillä ajatuksella, että sen on oltava sellaisessa paikassa, missä arvo mieluiten nousee (muttei ainakaan laske) ja jos siitä itse muuttaa pois, on helppoa löytää vuokralainen. Lainan saaminen ei toki ole ihan helppo juttu, vaan vaati asunnon lisäksi takauksen perheeltäni, mutta mikäli sellainen on mahdollista saada, on asunto lopulta hyvinkin järkevä sijoitus.

Miten itse siis opiskelijana maksoin lainaa? En toki heti maksanutkaan muuta kuin korkoa ja käytin alkuun saatavilla olleet lyhennysvapaat ja säästin sillä välin kesätyörahoista ja opiskelun aikana tehdyistä töistä tulleista tuloista kaiken ylijäävän. Niin sain kasaan riittävästi säästöjä opiskelujen loppuaikana maksuun tulleiden lainaerien kattamiseen. Valmistumisen jälkeen eli ihan oikeiden töiden alettua lainojen maksaminen onkin sitten helpottunut huomattavasti. Mun kuukausittainen lainaerä vastaa suunnilleen Helsingin keskustayksiön vuokraa, joten kyllä siinä joutuu vähän laskemaan, ettei laita rahojaa turhuuksiin, mutta mukavampi se on koko ajan maksaa ”itselle päin”.

KAHDEN ASUNNON OMISTAJANA, MUN OMASTA KUKKAROSTA NIIHIN MENEVÄT KULUT PYSYIVÄT MELKEIN SAMANA KUIN YHDEN ASUNNON KANSSA.

Nykyisin tuo ensimmäinen asuntoni on tosiaan vuokrattuna ja ollaan ehditty ostaa toinen, yhteinen asunto. Siitäkin on kyselty, miten ihmeessä olen pystynyt pitämään vanhankin asunnon. Hulluinta on kuitenkin, että nyt kahden asunnon omistajana, mun omasta kukkarosta niihin menevät kulut pysyivät melkein samana kuin yhden asunnon kanssa. Toki siis edellytyksenä on, että toinen kämppä on vuokrattuna.

Yhteenvetona siis, olen sitä mieltä, että asunnonostoa on ihan turha pelätä! Tietysti on tärkeää ostaa järkevästi eli sellainen asunto sellaiselta paikalta, että sen arvo säilyy. Silloin riskit menettää oikeastaan mitään ovat aika pienet. Eihän se sijoitettu raha silloin katoa mihinkään, vaan kyllä sen myydessä saa takaisin!

Jos siis tiedät, missä aiot vähintään seuraavat pari vuotta viettää ja paikka on sellainen, jossa asunnon arvo säilyy, mun mielestä asunnon ostaminen on järkevää. Miksi turhaan maksaa aina vain vuokraa jollekin muulle, kun sitä asuntoa voi yhtä hyvin maksaa itselleen ja jonain päivänä sitä on vielä velaton. Vaikka siihen sitten menisikin vielä 20 vuotta. Joka tapauksessa – mitä aikaisemmin aloittaa, sitä lähempänä sä päivä on!

Missä pihistän? Mihin panostan?

​Tänään pohditaan hiukan rahankäyttöä​. Kaikkineen olen melko tarkka rahankäyttäjä, mutta tietysti on niitä juttuja, joihin sitä rahaa tulee kulutettua enemmän. Ja toisaalta myös sellaisia, joihin ei tahtoisin laittaa yhtään mitään ylimääräistä. Keräsinpä siis kokoon top kolmosen sekä niistä asioista, joihin rahaa tulee laitettua enemmän kuin olisi välttämätöntä sekä niistä, mihin en haluaisi kuluttaa yhtään ylimääräistä. Tästäpä lähtee!

PANOSTAN

Ulkona syöminen: Käydään noin kerran viikossa syömässä ulkona tai haetaan jostain ravintolasta ruokaa kotiin. Harvemmin kylläkään missään kalliissa paikoissa, mutta tietysti siihen menee paljon enemmän kuin kotona syömiseen.

Laadukkaat vaatteet/asusteet: Nykyään yritän kuluttaa vastuullisemmin ja ostaa vähemmän. Samalla olen vähentänyt halpistuotteiden hankintaa ja ostanut kalliimpia yksittäisiä juttuja, jotka toivottavasti sitten ovat myös kestävämpiä. Ei se toki aina niin suoraviivaista ole, mutta kyllä hinta jotain kertoo myös laadusta.

Majoitus matkoilla: Nuorempana tuli valittua aina se halvin hostelli ja välillä yövyttyä aika kamalissakin paikoissa. (Tietysti osatekijänä oli sekin, ettei vaan ollut varaa muuhun.) Nykyisin haluan kuitenkin majoittua hiukan mukavammin, vaikken mitään luksusta kaipaakaan.

PIHISTÄN

Ruokakaupassa: Jos valittavissa on ns. ”brändituote” tai pirkkaversio, en näe mitään järkeä sen kalliimman tuotteen valinnassa. Maun takia voin valita kalliimman, mutta jos on kaksi käytännössä samaa tuotetta niin otan kyllä ihan varmasti sen helvemman.

Viihde-elektroniikassa: En osaa jotenkaan nähdä yhtään arvoa esimerkiksi sillä, millainen televisio meillä on kotona ja voisin ihan yhtä hyvin katsoa vähän sumeampaa kuvaa pienemmältä ruudulta. Henkka ei tosin ole tästä yhtään samaa mieltä.

Sisustuksessa: Mä olen ihan tyytyväinen Ikea-huonekalujeni kanssa. Tykkään kyllä, että huonekalut näyttää nätiltä, mutta mun mielestä ne ei saa olla niin arvokkaita, että niitä pitäisi jotenkin suojella. Kuitenkin koira saattaa joskus ehtiä juosta sinne sohvalle kuraisilla tassuillaan tai jotain läikähtää vaikka matolle!

Mihin te olette valmiita panostamaan? Tai mihin ette?