Avainsana: Häät

Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi mennä naimisiin. Toisaalta en myöskään tiedä miksei sitä menisi, jos siltä tuntuu. Mun lyhyen naimisissaolon aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monelle tämä onkin kuin joku kastijako.

Kun me mentii kihloihin, juteltiin samalla sitten siitäkin, että mennäänkö me naimisiin. Ei se ollut mikään oletus, että nyt on sitten pakko. Molemmat oltiin kuitenkin sitä mieltä, että miksi ei – kivat bileet ja rakkautta jos jotakin on kiva juhlia. Sitä en tiennyt, miten mielipiteitä jakava asia se sitten kuitenkin on.

En olisi mitään sormusta sormeeni laittanut, ellei suhde olisi ollut kunnossa ilman niitäkin.

Tuntuu hassulta, kun jotkut ovat kommentoineen suhteen virallistamisesta niinkuin yhdessäolo olisi jotenkin arvokkaampaa sen jälkeen kun sormus on sormessa. Se on outoa, koska itselle tuntuu, että elämässä mikään ei muuttunut ja se on vain hyvä asia. Kaikki oli hyvin jo ennen sekä kihla- että vihkisormusta. Enkä kyllä olisi kumpaakaan sormeeni laittanut ellei niin olisi ollut. Ei se naimisiinmeno suhdetta korjaa, jos siinä on jotain muuten pielessä.

Toinen, jotenkin itselle vielä erikoisemmalta tuntuva koulukunta ovat ne, joiden mielestä naimisiinmeno tai nimikkeet jotenkin huonontavat suhdetta. ”Me ei tarvita sormuksia tai valoja.” Ei mekään nimittäin tarvittu. Mutta haluttiin. Mun mielestä on mahtavaa, että sain mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi joka tapauksessa ollut ilman mitään nimikkeitäkään.

Mun mielestä on niin outoa, että maailmassa omia päätöksiään pitäisi perustella muille oikeastaan millään tavalla, jos ne eivät muita kosketa. Tuntuu, että sitä tämäkin koko keskustelu on. Naimisiinmenneet ovat tyytyväisiä, kun joku liittyy heidän ”hyvin toimineiden” kerhoon ja naimattomat haluavat perustella oman suhteensa tärkeyttä sillä, ettei siihen papereita tarvita.

Itselleni on ihan täysin se ja sama, onko joku toinen naimisissa tai ei. Tai kihloissa koko elämänsä menemättä naimisiin, kun sitäkin jotkut tuntuvat ihmettelevän. Vaikka joku muu toimii eri tavalla kuin itse tekisin, se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Itse teen omat päätökseni, en ulkoisten odotusten, vaan ihan oman sisäisen ääneni perusteella. Ja toivottavasti kaikki muutkin saavat tehdä niin!

Postauksen kuvat: Samuli Salo

Alkukesä on mennyt ihan hujauksessa, koska häät täyttivät ajatukset. Viime lauantaina se päivä viimein oli, vaikka matkan varrella oli kyllä epätietoisuutta ja ihmetystä siitä, saako minkäälaisia häitä edes pitää.

Huhtikuussa kirjoittelinkin postauksen siitä, jos häitä ei tulekaan. Tarina päättyi niin, että naimisiin lopulta siis mentiin, kirkkoon saatiin paikalle hieman enemmänkin porukkaa ja pienet juhlatkin pidettiin päälle perheen sekä kaasojen ja bestmanien kesken. Kaikessa erikoisuudessaan siis varsin ikimuistoinen hääpäivä, joka oli lopulta sitten kuitenkin ihan täydellinen.

Nyt sitten vain takaisin odottelemaan, jos vielä saatais pidettyä kunnon bileet perään! Toivottavasti tilanne pian helpottaa sen verran, että voidaan juhlia koko sen perukan kanssa, joka oltiin alun perin kutsuttukin.

• 

Kuvat: Samuli Salo

Yksi asia on pyörinyt viime viikot mielessä tiuhaan tahtiin. Miten käy meidän häiden? Juhla, jota on odotettu ja suunniteltu kohta puolitoista vuotta on nyt vaarassa peruuntua!

Meidän hääpäivä on kesäkuun alussa eli sinne saakka ei ole vielä tiedossa rajoituksia ja ennusteetkin tuntuvat vaihtelevan joka päivä. Emme siis itsekään tiedä, onko meillä vajaa parin kuukauden päästä häät vai ei. Ainoa varma asia tällä hetkellä on, että silloin mennään kuitenkin naimisiin, jos se vain mahdollista on. Toivottavasti siis ainakin perheet saavat tulla kirkkoon.

Harmillisinta tilanteessa on, että meillä olisi varattuna mun unelmien hääpaikka, joka on sitten tetysti varattuna myös seuraavalle parille vuodelle eteenpäin eli siitä joutuisimme varmasti luopumaan. Melkein kaiken muun voi onneksi siirtää tarvittaessa, mutta missä me sitten juhlittaisiin? Varsinkin, kun kaikilla muilla kevään ja mahdollisesti myös alkukesän hääpareilla tulee olemaan tämä täsmälleen sama ongelma.

Jos nyt kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päästään naimisiin, ei sillä sitten onneksi ole niin väliä, milloin ja missä juhlat aikanaan ovat. Vaikka maailmassa on hääjuhlia paljon pahempiakin murheita, niin harmittaahan se, kun tilanne osuu omalle kohdalle. Olen nähnyt visiot häistä ja hääpäivästä päässäni kirkkaina, mutta nyt kaikki on sumeaa ja tuntuu lipeävän sormista.

Eipä tässä siis muu auta kuin odottaa ja toivoa jonkinlaista ihmettä tapahtuvaksi! Tai edes varmaa tietoa siitä, voiko häät pitää vai ei…