Hyvä paha avioliitto

Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi mennä naimisiin. Toisaalta en myöskään tiedä miksei sitä menisi, jos siltä tuntuu. Mun lyhyen naimisissaolon aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monelle tämä onkin kuin joku kastijako.

Kun me mentii kihloihin, juteltiin samalla sitten siitäkin, että mennäänkö me naimisiin. Ei se ollut mikään oletus, että nyt on sitten pakko. Molemmat oltiin kuitenkin sitä mieltä, että miksi ei – kivat bileet ja rakkautta jos jotakin on kiva juhlia. Sitä en tiennyt, miten mielipiteitä jakava asia se sitten kuitenkin on.

En olisi mitään sormusta sormeeni laittanut, ellei suhde olisi ollut kunnossa ilman niitäkin.

Tuntuu hassulta, kun jotkut ovat kommentoineen suhteen virallistamisesta niinkuin yhdessäolo olisi jotenkin arvokkaampaa sen jälkeen kun sormus on sormessa. Se on outoa, koska itselle tuntuu, että elämässä mikään ei muuttunut ja se on vain hyvä asia. Kaikki oli hyvin jo ennen sekä kihla- että vihkisormusta. Enkä kyllä olisi kumpaakaan sormeeni laittanut ellei niin olisi ollut. Ei se naimisiinmeno suhdetta korjaa, jos siinä on jotain muuten pielessä.

Toinen, jotenkin itselle vielä erikoisemmalta tuntuva koulukunta ovat ne, joiden mielestä naimisiinmeno tai nimikkeet jotenkin huonontavat suhdetta. ”Me ei tarvita sormuksia tai valoja.” Ei mekään nimittäin tarvittu. Mutta haluttiin. Mun mielestä on mahtavaa, että sain mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi joka tapauksessa ollut ilman mitään nimikkeitäkään.

Mun mielestä on niin outoa, että maailmassa omia päätöksiään pitäisi perustella muille oikeastaan millään tavalla, jos ne eivät muita kosketa. Tuntuu, että sitä tämäkin koko keskustelu on. Naimisiinmenneet ovat tyytyväisiä, kun joku liittyy heidän ”hyvin toimineiden” kerhoon ja naimattomat haluavat perustella oman suhteensa tärkeyttä sillä, ettei siihen papereita tarvita.

Itselleni on ihan täysin se ja sama, onko joku toinen naimisissa tai ei. Tai kihloissa koko elämänsä menemättä naimisiin, kun sitäkin jotkut tuntuvat ihmettelevän. Vaikka joku muu toimii eri tavalla kuin itse tekisin, se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Itse teen omat päätökseni, en ulkoisten odotusten, vaan ihan oman sisäisen ääneni perusteella. Ja toivottavasti kaikki muutkin saavat tehdä niin!

Postauksen kuvat: Samuli Salo

6 thoughts on “Hyvä paha avioliitto

  1. Oon sun kans samoilla linjoilla! Ei se kuulu muille, miten pariskunta suhteensa hoitaa ja millä nimikkeillä virallisesti tai epävirallisesti. (Toisaalta en ehkä ihan ymmärrä sitä, että ollaan kihloissa ilman ajatustakaan avioliitosta. Siis kun kihlathan nimenomaan on lupaus avioliitosta, muutenhan se olis ihan merkityksetön juttu vailla tarkoitusta.) Oon nyt ollut nykyisen avopuolisoni kanssa neljä vuotta yhdessä ja pohdin näitä asioita aina välillä. Ollaan eri maista kotoisin ja asuttu vuorotellen molemmissa, avioliitto helpottaisi byrokratiaa ja muutakin elämää huomattavasti. Mutta sitten taas toisaalta sen solmiminen myös lisäisi sitä (hetkellisesti) aika paljon ja vaatisi virastoissa ramppaamista ja käännöksiä ja maksujakin.. Huoh. Meillä on myös se tilanne, etteivät sukulaiset voisi erinäisten rajoitusten vuoksi matkustaa toiseen maahan häihin, eli olisi pidettävä kahdet juhlat ja se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Ja vaikka uskonkin, että ollaan yhdessä todennäköisesti elämämme loppuun asti, niin en voi sille mitään että mahdollinen avioero kauhistuttaa mua. Mun päässä se on kuitenkin eri asia kuin avoero, jonka toteutus on jokseenkin helpompi ja siitä ei myöskään leimaannu ”eronneeksi”. Puolisoni olisi valmis avioitumaan vaikka heti, mutta minä jarruttelen. Siksi emme ole kihloissakaan, tuntuisi jotenkin epäreilulta suostua kosintaan, sillä siinähän lupautuu menemään naimisiin…

    Tykkää

    1. Joo ymmärrän tonkin ja itse jossain kohtaa kanssa mietin, että olis kurjaa olla eronnut. Mut sitten taas toisaalta, kun mistään ei ikinä voi olla varma niin miksei sit vaan tekisi sen mukaan, mikä tällä hetkellä tuntuu parhaalta ja toivoa parasta 😄

      Tykkää

  2. Mä oon ehkä vanhaa koulukuntaa kun ajattelen, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Sitähän se nimittäin alunperin on ollut. Mulla on ehkä jäänyt tuttujen ”teinikihloista” tämä ajattelutapa eikä nyt koske kyllä teitä siis 🙈 Avioliitto oli itselleni itsestäänselvyys kun loppuelämäni tuon miehekseni valitun kanssa haluan elää ja lisäksi se on myös samalla järkiperäinen ratkaisu, kun avioliittoon liittyy myös paljon oikeuksia ja etuuksia mitä avoparilla ei taas ole. Haluan myös perinteisenä tyyppinä olla lapseni isän kanssa naimisissa, vaikka avioidummekin vasta lapsen syntymän jälkeen 😀 Nämä nyt siis oli vain omia ajatuksiani tästä aiheesta ja muut ajatukset on ihan yhtä oikeita! Sivutaan muuten myös sitä aihetta että itselleni oli myös selvää että otan aviossa mieheni sukunimen, perinteitä kunnioittaen tässäkin asiassa ja onhan se kiva että perheessä kaikilla on sama sukunimi 🥰 Häissä itessään poikettiin perinteistä niin että mentiin maistraatissa salaa naimisiin kaikilta eikä meillä kaason ja bestmanin seuran lisäksi häitä juhlittu.

    Tykkää

    1. Joo no siis itselle kanssa tuntuu hyvältä mennä naimisiin, kun kerran yhdessä ollaan ja miksei sitä sitten kerran oikein kunnolla juhlittaisi 😄 Mut tosiaan kyllä siitä avioliitosta saa tiettyä selkeyttä elämään, jos kerran aikoo yhdessä olla 😊

      Tykkää

  3. Onpa jännä, että ihmisiltä tulee noin avioliittovastaisia kommentteja! Mä en ainakaan omaani tai muidenkaan suhteita arvota siviilisäädyn mukaan. Muita kommentoijia komppaan siinä, että munkin mielestä kihlat ovat lupaus avioliitosta – sillä, meneekö naimisiin vuoden päästä kihlauksesta vai 30 vuoden päästä, ei ole väliä.

    Luin joskus jostain naistenlehdestä, että naisen ei tulisi alistua kömpelöön yhdistelmäsukunimeen. Jäi ärsyttämään tuo kommentti – mitä väliä, jos haluaisinkin pitää sekä oman sukuni nimen että ottaa mieheni nimen? Nykyään kun lapsillekin voi antaa molempien sukunimet, niin miksi on alistuvaa, ettei tee valintaa sukunimien välillä vaan ottaa molemmat.

    Tykkää

    1. No siis joo nää kaikki on onneksi nykypäivänä Suomessa ihan henkilökohtaisia päätöksiä, joissa kaikkien pitäisi saada tehdä niinkuin huvittaa. Kumma kun kaikesta tehdään niin vaikeaa 😅

      Tykkää

Jätä kommentti