Sanottakoon alkuun, että Antti Holman haastattelu itsessään oli hyvä ja kiinnostava, mutta otsikoihin siitä irroitettiin yksi varsin ristiriitainen lause. ”Voin sanoa, että vaikuttajatyö on niljaisinta paskaa, mitä maailmassa on.” Markkinointia päivätyökseni tekevänä sekä vaikuttajuutta siinä… Lisää
Hapisreseptit saa jatkoa, kun kokeilin tehdä aiemman suklaakakkureseptin lisäksi myös hapankaali-suklaamuffinsseja! Hapankaali tekee koostumuksesta ihanan mehevän, mutta ei silti varsinaisesti maistu kuin hieman suolaiselta. Ainekset 100 g tummaa suklaata 100 g hapankaalia 1 dl sokeria… Lisää
Kun vuosi sitten teimme remppaa, päädyimme pohdinnan ja selvittelyn jälkeen valitsemaan Ikean keittiön. Netistä löytyi sekä hyviä kokemuksia, että kauhutarinoita, joten ajattelin nyt jakaa, miten meillä on tässä keittiössä sujunut! Meidän keittiössä on siis Ikeasta… Lisää
Olen pyöritellyt tätä postausaihetta mielessäni jo kauan, mutta miksi raha onkin jotenkin vaikea aihe puhua. Vaikka varsinkaan juuri parisuhteessa sen ei pitäisi olla, koska jollei asioista puhu avoimesti, ne alkavat helposti hiertää.
Meillä on molemmilla sekä omat, että yhteiset rahat. Yhteiselle tilille laitamme joka kuukausi rahaa ruokakauppaa ja muita vastaavia hankintoja varten. Sinne laitamme rahaa palkkaan suhteutettuna eli minä hieman vähemmän. (Toisaalta kyllä syönkin niin paljon vähemmän, että senkin puolesta se on reilua.) Jos mun tulot jonain päivänä olisivat meistä suuremmat, olisi mun mielestä vain reilua, että silloin itse laittaisin isomman summan.
Tämän lisäksi säästämme molemmat saman summan kuukausittain meidän matkatilille. Sinne taitaakin tällä kertaa ehtiä tosin kertyä ihan kivasti, kun ei tiedä, milloin sitä tulee seuraavaksi tehtyä sellainen matka, jossa rahaa kuluisi enemmän. No, ehkä päästään talven aikana Lappiin, niinkuin ollaan tässä vähän haaveiltu!
Yhteisten rahojen lisäksi meillä on kuten mainittu sitten vielä omat rahat. Vaikka nyt tässä ollaankin jo naimisissa, en ikinä tahtoisi kokonaan yhteistä taloutta. Haluan käyttää omaa rahaani juuri niihin asioihin, joita itse arvostan ja pidän tärkeänä.
Tiedättekö kuitenkin sen tunteen, kun joskus on tullut shoppailtua ja tekisi mieli vain piilottaa ne tavarat tai valehdella, että ne eivät maksaneet juuri mitään. Mulle nimittäin kaikesta huolimatta toisinaan tulee se, koska mies on niin paljon tarkempi rahankäyttäjä. Se on sinänsä hölmö tunne, koska itsellänikin jää rahaa säästöön joka kuukausi!
Erilaiset rahankäyttötottumukset saattavat joskus hiertää. Itse turhaudun, jos toinen vertailee hintoja mielestäni liian kauan ja toinen taas järkyttyy, kun saatan tehdä aika extempore kalliinkin ostoksen. Tai kyllä minäkin harkitsen ensin, tarvitsenko jotain – mutta jos olen päätynyt siihen, että tarve on, en enää jaksa odottaa just sitä parasta tarjousta vaan menen suoraan kaupoille.
Mun mielestä on outoa, että kaikissa parisuhteissa ei edes tiedetä toisen palkkaa. Itse olen sen kannalla, että rahasta on hyvä puhua avoimesti, vaikka se onkin jostain syystä arka aihe. Mutta toisaalta ei se ainakaan muutu yhtään sen helpommaksi, jos asiaa kiertelee!
Onko sinun helppo puhua puolison kanssa rahasta? Tai tuleeko teillä ristiriitoja raha-asioista?
Vuoden alussa päätin hankkia uutena vain 5 uutta vaatetta. Nyt elokuussa tuo luku on täynnä eli tästä eteenpäin enää vain kirppisshoppailu on sallittua. Sekin silti niissä rajoissa, että vaatekaapin sisällön kokonaismäärä ei enää lisäänny vaan myyntiin tai kierrätykseen täytyy päätyä jotain uusien alta.
Miten vuosi on sitten toistaiseksi sujunut? Tämä haaste on tuntunut toistaiseksi aika helpolta, mutta saa nähdä vaikeutuuko se nyt, kun niitä ostoksia uutena ei tosiaan enää sitten saisi tehdä… Se nähdään tulevina kuukausina!
Tunnustan silti heti tässä vaiheessa, että ostettuja vaatekappaleita on kyllä 6 eli siinä sinänsä mokasin tämän homman jo. Hankin kuitenkin viimeiseksi jakkupuvun kokonaisuudessaan, koska muuten sen idea olisi hiukan kärsinyt eli laskettakoon se tämän kerran yhdeksi.
Turkuun on tullut viimeisen vuoden aikana ihan super hyviä kirppareita ja kirppisshoppailu on helpottunut todella paljon aiemmasta. Aikaisemmin tein löytöjä tosi harvoin, mutta tänä vuonna on jo löytynyt monta ihanaa juttua!
Muoti on tänä vuonna enemmän mun makuun kuin usein eli toisaalta vaatekaupoissa olisi enemmän ”houkutuksia” kuin aiemmin. Toistaiseksi olen kuitenkin vältellyt niissä kiertelyä, etteivät houkutukset käy liian suureksi.
Olen löytänyt myös Zadaan, joka on täynnä vaikka mitä ihanaa! Kannattaa tutustua, jollet ole vielä ottanut appia käyttöön.
Kun ostaa vähemmän, voi panostaa vastapainoisesti enemmän niihin hankintoihin, joita tekee. Vaikka oon ostanut sinänsä aiempaa kalliimpia vaatteita, on mulla kyllä lopulta mennyt paljon vähemmän rahaa kuin ennen, kun turhat heräteostokset on jääneet pois tai tehty edullisesti kirpparilla.
Ja kaikkein tärkeimpänä – tänä vuonna mulla ei ole ollut ollenkaan sellaista ”kulutusahdistusta” jota olen joskus aiemmin elämässä potenut. Koska kaikki hankinnat ovat olleet harkittuja, ei ole tarvinnut jälkikäteen mietiskellä, että voi kun taas menikin johonkin rahaa, enkä ole myöskään kokenut sen suurempaa maailmantuskaa!
Mulla on aina ollut sellainen ongelma, että tekemättömyys alkaa ahdistaa. Tämä sama kaava on toistunut lapsuuden kesälomista aina tähän päivään saakka, kunnes nyt tämän kesäloman loppuhetkillä huomasin, että tänä vuonna en ole jostain syystä ollut yhtään ahdistunut.
Jotenkin oikein pelottaa sanoa koko asia ääneen – ihan kuin asian ajatteleminen voisi nyt sitten tuoda sen ahdistuksen. On tosi erikoista, että kun olen tehnyt lomalla vähemmän kuin koskaan, on tekemättömyys-ahdistus kuitenkin pysynyt poissa. Kaipa se ahdistus juontaa juurensa siitä, että normaalisti kiireisen arjen keskellä ei ehdi niin paljon mietiskellä omia tuntojaan, vaan ne jäävät taka-alalle odottamaan. Sitten vapaiden tullessa sitä onkin yhtäkkiä liikaakin aikaa pohdiskella kaikkea.
Toivottavasti tämän kesän levollinen fiilis tarkoittaa kuitenkin sitä, että elämä olisi nyt sellaisessa paikassa, että mikään ei hierrä. Siltä minusta nimittäin on tuntunutkin. Nuorempana sitä oli jotenkin aina hiukan hukassa itsensä kanssa, mutta mitä vanhemmaksi tässä on tullut, sitä kokonaisempikin on.
Onneksi sitä on oppinut puuttumaan niihin mieltä hiertäviin aiheisiin ajoissa, eivätkä ne enää jää samalla tavalla roikkumaan. Nykyisin toimin yleensä tosi nopeasti ja muutan asioita, jos jokin tuntuu olevan pielessä. Useimmat asiat kuitenkin on varsin helppo ratkaista, kun ei anna niiden paisua liian suuriksi!
Mä en ole ikinä ajatellut, että pitäisi mennä naimisiin. Toisaalta en myöskään tiedä miksei sitä menisi, jos siltä tuntuu. Mun lyhyen naimisissaolon aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monelle tämä onkin kuin joku kastijako.
Kun me mentii kihloihin, juteltiin samalla sitten siitäkin, että mennäänkö me naimisiin. Ei se ollut mikään oletus, että nyt on sitten pakko. Molemmat oltiin kuitenkin sitä mieltä, että miksi ei – kivat bileet ja rakkautta jos jotakin on kiva juhlia. Sitä en tiennyt, miten mielipiteitä jakava asia se sitten kuitenkin on.
Tuntuu hassulta, kun jotkut ovat kommentoineen suhteen virallistamisesta niinkuin yhdessäolo olisi jotenkin arvokkaampaa sen jälkeen kun sormus on sormessa. Se on outoa, koska itselle tuntuu, että elämässä mikään ei muuttunut ja se on vain hyvä asia. Kaikki oli hyvin jo ennen sekä kihla- että vihkisormusta. Enkä kyllä olisi kumpaakaan sormeeni laittanut ellei niin olisi ollut. Ei se naimisiinmeno suhdetta korjaa, jos siinä on jotain muuten pielessä.
Toinen, jotenkin itselle vielä erikoisemmalta tuntuva koulukunta ovat ne, joiden mielestä naimisiinmeno tai nimikkeet jotenkin huonontavat suhdetta. ”Me ei tarvita sormuksia tai valoja.” Ei mekään nimittäin tarvittu. Mutta haluttiin. Mun mielestä on mahtavaa, että sain mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi joka tapauksessa ollut ilman mitään nimikkeitäkään.
Mun mielestä on niin outoa, että maailmassa omia päätöksiään pitäisi perustella muille oikeastaan millään tavalla, jos ne eivät muita kosketa. Tuntuu, että sitä tämäkin koko keskustelu on. Naimisiinmenneet ovat tyytyväisiä, kun joku liittyy heidän ”hyvin toimineiden” kerhoon ja naimattomat haluavat perustella oman suhteensa tärkeyttä sillä, ettei siihen papereita tarvita.
Itselleni on ihan täysin se ja sama, onko joku toinen naimisissa tai ei. Tai kihloissa koko elämänsä menemättä naimisiin, kun sitäkin jotkut tuntuvat ihmettelevän. Vaikka joku muu toimii eri tavalla kuin itse tekisin, se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Itse teen omat päätökseni, en ulkoisten odotusten, vaan ihan oman sisäisen ääneni perusteella. Ja toivottavasti kaikki muutkin saavat tehdä niin!
Postauksen kuvat: Samuli Salo
Tämä haaste on kiertänyt blogeissa nyt kevään aikana paljonkin ja päätin itsekin tarttua siihen vanhojen aikojen hengessä. Kun aikoinaan aloitin bloggaamisen, olivat kaikki haasteet ja kysymyspostaukset yksi tärkeimmistä sisällöistä blogeissa. Vieläkö te tykkäätte tällaisista?
Mulle tärkeintä on hankkia sellaisia vaatteita, joista tykkäisin edelleen vaikka viiden vuoden päästä ja laadun täytyy olla sellaista, että ne myös kestävät siihen saakka.
En ole absolutisti, mutta mulle ei erityisemmin maistu alkoholi. Saan usein jo ihan parista lasista päänsäryn, joten juominen ei huvita. Joskus saatan juoda vaikka lasillisen viiniä, mutta välissä voi olla kuukausia.
Vietin kyseisessä kaupungissa puolisen vuotta vaihdossa ja rakastuin paikkaan. Siis siellä on jotenkin just se tunnelma, millaiseksi Ranskan kuvittelee jossain haaveissaan. Haitari soi ja porukka painelee patonki kainalossa ihan oikeasti. Haluaisin kesämökin sieltä!
Rakastan avokadoa ihan kaikissa ruuissa tai vaikka ihan pelkiltään suolan ja pippurin kanssa välipalana.
Ne on jotenkin niin chillin oloista porukkaa. Jos asuisin jossain maalla, voisin pistää pienen alpakkafarmin pystyyn pihalle!
Tämä tuli oikeasti siksi, koska en yksinkertaisesti keksinyt muutakaan. Mutta on ne kauniitakin eli sillä mennään.
Käytännössä kaikki työt, joita oon ikinä tehnyt on sisältäneet asiakaspalvelua. Paitsi ehkä puhelinmyyjän työ on enemmän jonkinlaista asiakashäirintää, hehe. Mutta joka tapauksessa tykkään hommista, joissa pääsee juttelemaan ihmisten kanssa!
Tätäkin mietin vaikka miten kauan, mutta päädyin sitten lopulta siihen, että tuskin voi löytyä ainakaan montaa kotia, jossa ei aterimia käytettäisi! Ainakaan Suomessa, koska täällä ei ainakaan yleensä syödä sormin. Näppärää ajatustyötä taustalla, kuten voi huomata.
Alkukesä on mennyt ihan hujauksessa, koska häät täyttivät ajatukset. Viime lauantaina se päivä viimein oli, vaikka matkan varrella oli kyllä epätietoisuutta ja ihmetystä siitä, saako minkäälaisia häitä edes pitää.
Huhtikuussa kirjoittelinkin postauksen siitä, jos häitä ei tulekaan. Tarina päättyi niin, että naimisiin lopulta siis mentiin, kirkkoon saatiin paikalle hieman enemmänkin porukkaa ja pienet juhlatkin pidettiin päälle perheen sekä kaasojen ja bestmanien kesken. Kaikessa erikoisuudessaan siis varsin ikimuistoinen hääpäivä, joka oli lopulta sitten kuitenkin ihan täydellinen.
Nyt sitten vain takaisin odottelemaan, jos vielä saatais pidettyä kunnon bileet perään! Toivottavasti tilanne pian helpottaa sen verran, että voidaan juhlia koko sen perukan kanssa, joka oltiin alun perin kutsuttukin.
Kuvat: Samuli Salo
Ihanaista 