Tässä tulee resepti mun takuuvarmaan juhlatarjottavaan. Tai ihan vaan omaksi herkuksi yhtä lailla! Samasta taikinasta syntyy muuten yhtä lailla niin muffinssit kuin porkkanakakkukin. Itse olen nimittäin valmistanut samaa niin vuoassa kuin muffinsseinakin vähän riippuen vieraiden määrästä. Tämä on ihan mun oma lemppariresepti ja maistuu yleensä kaikille muillekin, joten suosittelen kokeilemaan!
Kuorrute 0,5 dl kuohukermaa puoli purkkia maustamatonta tuorejuustoa 1 dl tomusokeria + mitä vaan härpäkkeitä päälle haluaa laittaa
Vispaa toisessa kulhossa sulatettu voi, sokeri ja kananmunat vaahdoksi ja toisessa laitetaan kuivat aineet yhteen. Sitten vain nämä kaksi sekoitusta yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi. Lopuksi lisätään vielä maito ja porkkanaraaste. Muffinssit paistetaan 175 asteessa. Paistoaika on 20-25 minuuttia.
Kuorrutteessa vispataan kerma vaahdoksi ja lisätään sekaan tuorejuusto. Lopuksi siivilöidään sekaan vielä tomusokeri ja kuorrute onkin jo pursotusta vaille valmis!
Eli siitä resepti talteen, kun ensi kerralla mietit, mitä vieraille tarjoaisi tai tekee mieli ihan muuten vain herkutella. Suosittelen!
Granolan tekeminen itse on ihanan helppoa ja näitä aineksia löytyy varmasti useiden meistä kaapista jo valmiinakin! Ja mikä parasta, itse tehtynä granolasta tulee paljon parempaa ja jotenkin mehukkaampaa kuin kaupasta hankitut ikinä. Tässä siis teillekin mun reseptini helppoon kotitekoiseen granolaan. Mikä parasta, tämä on muuten vielä täysin sokeritontakin toisin kuin monet kaupassa myytävistä!
Tarvitset:
Kaurahiutaleita
Ruishiutaleita
Kookosöljyä
Hunajaa
Kanelia
Kurpitsansiemeniä
Pähkinöitä
Kuivattuja hedelmiä/marjoja
Tein itse puolen litran purkkiin sopivan määrän granolaa ja siihen meni n. 2 dl kaura- ja 2 dl ruishiutaleita. Joukkoon lisätään rouhitut pähkinät ja kurpitsansiemenet. Sen jälkeen seokseen lisätään pari isoa ruokalusikallista kookosöljyä (sulatettuna) ja hunajaa vähän sen mukaan, miten makeasta tykkää – pääasia kuitenkin, että seos näyttää kostealta! Sitten vielä mausteeksi hiukan kanelia ja koko seos levitellään pellille leivinpaperin päälle. Granolaa paahdetaan uunissa keskitasolla 100 asteessa vajaa puoli tuntia viiden minuutin välein seosta käännellen. Kun granola on hieman ruskistunut, se on valmista otettavaksi pois uunista.
Jäähtyneen seoksen sekaan voi lisätä oman maun mukaan erilaisia kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Minä laitoin goji- ja mulperimarjoja sekä rusinoita. Itse tein tämän mitoitettuna tuohon puolen litran purkkiin, kun kerran sellaisen omistan, mutta kerralla voisi tehdä suuremmankin satsin, koska google kertoi, että tämän pitäisi ilmatiiviissä astiassa säilyä kuukauden verran! Sitten vaan granola käyttöön smoothieissa, jugurtin kanssa tai miten ikinä haluaa!
Jos tykkäät granolasta, muttet ole vielä kokeillut sen tekemistä itse, suosittelen tätä helppoa ohjetta!
Tänään pohditaan hiukan rahankäyttöä. Kaikkineen olen melko tarkka rahankäyttäjä, mutta tietysti on niitä juttuja, joihin sitä rahaa tulee kulutettua enemmän. Ja toisaalta myös sellaisia, joihin ei tahtoisin laittaa yhtään mitään ylimääräistä. Keräsinpä siis kokoon top kolmosen sekä niistä asioista, joihin rahaa tulee laitettua enemmän kuin olisi välttämätöntä sekä niistä, mihin en haluaisi kuluttaa yhtään ylimääräistä. Tästäpä lähtee!
PANOSTAN
Ulkona syöminen: Käydään noin kerran viikossa syömässä ulkona tai haetaan jostain ravintolasta ruokaa kotiin. Harvemmin kylläkään missään kalliissa paikoissa, mutta tietysti siihen menee paljon enemmän kuin kotona syömiseen.
Laadukkaat vaatteet/asusteet: Nykyään yritän kuluttaa vastuullisemmin ja ostaa vähemmän. Samalla olen vähentänyt halpistuotteiden hankintaa ja ostanut kalliimpia yksittäisiä juttuja, jotka toivottavasti sitten ovat myös kestävämpiä. Ei se toki aina niin suoraviivaista ole, mutta kyllä hinta jotain kertoo myös laadusta.
Majoitus matkoilla: Nuorempana tuli valittua aina se halvin hostelli ja välillä yövyttyä aika kamalissakin paikoissa. (Tietysti osatekijänä oli sekin, ettei vaan ollut varaa muuhun.) Nykyisin haluan kuitenkin majoittua hiukan mukavammin, vaikken mitään luksusta kaipaakaan.
PIHISTÄN
Ruokakaupassa: Jos valittavissa on ns. ”brändituote” tai pirkkaversio, en näe mitään järkeä sen kalliimman tuotteen valinnassa. Maun takia voin valita kalliimman, mutta jos on kaksi käytännössä samaa tuotetta niin otan kyllä ihan varmasti sen helvemman.
Viihde-elektroniikassa: En osaa jotenkaan nähdä yhtään arvoa esimerkiksi sillä, millainen televisio meillä on kotona ja voisin ihan yhtä hyvin katsoa vähän sumeampaa kuvaa pienemmältä ruudulta. Henkka ei tosin ole tästä yhtään samaa mieltä.
Sisustuksessa: Mä olen ihan tyytyväinen Ikea-huonekalujeni kanssa. Tykkään kyllä, että huonekalut näyttää nätiltä, mutta mun mielestä ne ei saa olla niin arvokkaita, että niitä pitäisi jotenkin suojella. Kuitenkin koira saattaa joskus ehtiä juosta sinne sohvalle kuraisilla tassuillaan tai jotain läikähtää vaikka matolle!
Mihin te olette valmiita panostamaan? Tai mihin ette?
Ajattelin tänään kirjoittaa aiheesta, joka on nyt pyörinyt mielessä, kun tällä viikolla juttelin parin vielä opiskelevan kaverini kanssa. Päivän aiheena siis siirtyminen opiskelijasta työelämään. Mikä siinä on mukavampaa kuin opiskelussa? Mikä yllätti? Haluaisinkin vielä olla opiskelija vai olenko tyytyväinen juuri nyt? Jos siis nämä aiheet ovat sinulle ajankohtaisia niin lukaise ihmeessä tämä teksti läpi!
Minulla töihin siirtyminen kävi tavallaan puolivahingossa, kun aloin gradun loppuvaiheilla tehdä äitiysloman sijaisena hiukan markkinoinnin juttuja, kuten lehti-ilmoituksia ja somen päivittämistä. Siinä vuoden aikana tilanne firmassa kuitenkin muuttui sen verran, että mulle tuli mukaan myös enemmän strategista puolta eli markkinoinnin suunnittelua ja raportointia. Niinpä äitiyslomasijaisuus muuttuikin vähän vahingossa siksi ”ihan oikeaksi työksi”.
JOTENKIN TUNTUU MELKEIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ, ETTÄ VOI PITÄÄ LOMAA NIIN, ETTEI SAMAN TIEN JOUDU KONKURSSIN PARTAALLE.
Tykkään omasta työstäni ja juuri nyt viettäessäni ensimmäistä täysmittaista palkallista kesälomaani, tuntuu tämä työelämässä oleminen ihan erityisen hienolta. Opiskeluaikana kesät tuli oltua kuitenkin enimmäkseen töissä, että saisi taas säästettyä rahaa muun vuoden menoihin. Jotenkin siis tuntuu melkein käsittämättömältä, että nyt saa pitää lomaa niin, ettei saman tien joudu konkurssin partaalle. Siltä osin en siis opiskelijuutta kaipaa.
Se, mikä opiskelijaelämässä taas oli parasta, oli vapaus. Varsinkin loppuvaiheessa päivänsä sai rakentaa oikeastaan melkein miten huvitti. Ja mikä parasta myös kavereilla oli sitä samaa vapautta ja aina löytyi seuraa kahvittelemaan tai lounaalle oli aika sitten mikä vain. Kun kaikki kohtapuoliin alkavat olla valmistumassa täytyy tapaamisia suunnitella suunnilleen kaksi kuukautta etukäteen ja silti aikoja tuntuu olevan vaikeaa sovittaa yhteen.
Omalla kohdalla tuntuu, että töissä oleminen on opettanut ja kehittänyt melkeinpä enemmän osaamista kuin opiskelu. Kauppakorkea antoi hyvän pohjan asioiden ymmärtämiselle ja laajemmalle ajattelulle, mutta oikeassa työnteko on sen sijaan vasta opettanut, miten ne asiat ihan oikeasti toimivat ja hoidetaan. Teoriasta on aina hyötyä, mutta käytäntö on monessa kohdassa (ainakin markkinoinnin lukijalle) osoittautunut aika toisenlaiseksi.
Itselleni kävi siinä mielessä todella hyvä tuuri, että minulle aukesi mahdollisuus tehdä juuri sellaisia hommia, joista olen kiinnostunut. Se tietysti vaikuttaa tosi paljon siihen, että voin sanoa, etten kaipaa opiskelijaelämää. Sitä en sano, ettenkö haluaisi ehkä joskus vielä opiskella jotakin uutta. Olen jotenkin kiinnostunut niin monista asioista!
Koen jo löytäneeni oman juttuni – sen yhden niistä! Markkinointi on kiinnostava ja koko ajan muuttuva ala, joten se tarjoaa onneksi uutta opittavaa jo sinänsä, mutta lisäksi minua kiinnostaa noin sata muutakin asiaa. Joinain päivinä haluaisin kirjoittaa kirjan. Sitten seuraavana voisinkin kouluttautua life-coachiksi. Ja sitä seuraavana perustaa nettikaupan, jossa myydä makrame-töitä. Tai mitä jos avaisikin oman kahvilan?
Itse olen sitä mieltä, että voi olla tyytyväinen, mutta samaan aikaan on ihan hyvä miettiä vaihtoehtoja. Jos ei ikinä mieti, saattaa jämähtää ja huomata kymmenen vuotta myöhemmin olevansa ihan väärässä paikassa. Kun aina välillä pohtii niitä omia kiinnostuksen kohteita, on helpompi huomata, mitkä ovat niitä tärkeimpiä, joita kannattaa oikeasti tavoitella ja mitkä taas ohimeneviä juttuja.
Itse siis olen sitä mieltä, että töissä on mukava olla ja työelämässä ehkä kaikkein kiinnostavinta on jatkuva muutos. Nykyisin on valtavasti vaihtoehtoja, joilla elättää itsensä! Itse koen, että työnteko tarjoaa niin paljon kiinnostavia mahdollisuuksia, että siinä samalla itseään voi kehittää aika loputtomiin. Tällä hetkellä työ tarjoaa siis minulle riittävästi haastetta ja uutta opittavaa, mutta on hyvä tiedostaa, että jos joku päivä näin ei ole, voi alkaa tavoitella jotain muuta. Tai mennä vaikka sitten takaisin koulun penkille.
Olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut siitä, miten kulutus hieman ahdistaa ja sitäkin enemmän mietityttää usein tuotteiden alkuperä ja tuotanto. Alkuvuodesta tulikin vähän tutkittua omien suosikkibrändien eettisyyttä ja ekologisuutta (postaus löytyy täältä) ja mietiskeltyä omaa ostokäyttäytymistä. Nuorempana sitä tuli shoppailtua paljon kaikenlaista pientä, mutta nykyään mun kulutus on siirtynyt enemmänkin malliin ”vähän, mutta mahdollisimman järkevää ja laadukasta”.
Kaipasin uutta laukkua ja kuin tilauksesta törmäsin Instagramissa Lovian mainokseen. Mulla on pari tosi hyvää isompaa laukkua, mutta pikkulaukun kohdalla oli ihan selvä puute. Laukku on sellainen juttu, jota tulee käytettyä päivittäin, joten sen on syytä olla mieleinen, helposti yhdisteltävä ja kestävä. Yksi tärkeä juttu minulle on myös, että laukkua on helppo kantaa, koska itse olen usein esimerkiksi koirien kanssa liikenteessä ja haluan pitää kädet vapaana. Mielessä oli ollut joku perus pidemmällä hihnalla varustettu olkalaukku, mutta jopa omaksikin yllätyksekseni valinta kohdistui lopulta vyölaukkuun! Ja mikä parasta, tätä voi myös käyttää sinä tavallisena olkalaukkuna eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Tämä Lovian Hilla-laukku vei ihan täysin mun sydämen paitsi ulkonäöllään, myös tutustuttuani tähän brändiin hieman tarkemmin. Lovian arvot ja toimintatapa puhuttelivat minua heti! Laukku oli hieman kalliimpi kuin yleensä ostan, mutta läpinäkyvän hinnan muodostuminen ja tuotteen DNA saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä hinta kannattaa laukusta maksaa. (Ne löytyvät siis kaikkien tuotteiden alta nettisivuilla.) Laukusta kerrottiin kaikki sen tekijästä aina siihen, miten materiaali on Iskun sohvien ylijäämänahkaa. Kerrankin näitä juttuja ei siis tarvitse miettiä, vaan tuotteen alkuperä on läpinäkyvä!
Tämä ei siis ole yhteistyö vaan ostin laukun itse ja olen oikeasti todella vaikuttunut tämän brändin toimintatavoista! Ihan mahtavaa, että jotkut ovat alkaneet ottaa ekologisia ja eettisiä asioita entistä paremmin huomioon. Siksi itse annan rahani mieluummin tällaiselle merkille, vaikka halpaketjut saattaisivatkin myydä jotain ulkonäöltään vastaavaa viisi kertaa edullisemmin. Ja merkki on vieläpä suomalainen eli toinen asia, mitä mielelläni tuen ovat kotimaiset yrittäjät. Lisää tällaisia brändejä!
Postaus toteutettu yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriön kanssa.
Olen aikaisemminkin täällä kirjoitellut ruoka-asioista ja siitä, että minulle ruuan alkuperä, puhtaus ja eläinten olot ovat tärkeitä asioita. Siksi suosin Suomessa tuotettua ruokaa, jonka alkuperä on helppo jäljittää ja voi oikeasti tietää, mitä sitä suuhunsa laittaa. Lähdin siis mielelläni mukaan myös kirjoittamaan Maa- ja metsätalousministeriön Läheltä parempaa -kampanjasta!
Meillä Suomessa ruoka on todella vastuullisesti tuotettua. Internetin aikakaudella sitä kuulee ties minkälaisia kauhutarinoita ja samalla on tullut kriittisemmäksi ruuan alkuperää kohtaan. On hienoa, että lihapaketteihin on ilmestynyt tieto siitä, mistä tilalta ruoka tulee. Samaten hevi-osaston tuotteista löytyy tieto tuotteiden alkuperästä ja suomalaisia vaihtoehtoja onkin nykyään tarjolla melkeinpä joka tuotteessa. Kun vielä rinnalla seurailee hiukan satokausikalenteria, on helppo tehdä hyviä valintoja.
Syön melko paljon kasvisruokaa, mutta myös kalaa, kanaa ja erityisesti kananmunia tulee käytettyä ruuanlaitossa. Kananmunat tähän talouteen on tullut ostettua jo vuosia suoraan tuottajalta, koska matkan varrella meidän mummolaan löytyy Kanakumppaneiden maatila, jolta voi samalla käydä nappaamassa ison kennollisen munia mukaan! Saman tyyppisiä tiloja näyttäisi pikaisella googlettelulla löytyvän muutenkin ympäri Suomea!
Mun mielestä kotimaisen ruuan ja sitä kautta myös kotimaisen työn kannattaminen on tärkeää, että meillä on mahdollisuus saada yhtä vastuullista ja puhdasta ruokaa myös tulevaisuudessa. Nyt tässä kampanjassa mukana ollessa onkin tullut syynättyä omien kaappien sisältö entistä tarkemmin läpi ja on ollut ilo huomata, että itse asiassa suurin osa lempituotteistani on suomalaisia! Vaikka kasvisten tai lihan kohdalla alkuperämaa tulee lähes automaattisesti tarkastettua, ei siihen välttämättä leipä- tai kuiva-ainehyllyllä ole tullut samalla tavalla kiinnitettyä huomiota ennen kuin vasta nyt.
Ja koska rakastan herkuttelua ja kaikkea pikkunaposteltavaa, ajattelin päättää tämän postauksen pariin pikkunälkään tai vaikka brunssille sopivaan herkkuleipäseen, joissa kaikki avokadoa ja oliiviöljyä lukuun ottamatta on suomalaista! Itse käytin näiden molempien kanssa paahdettua kauraleipää, joka on vaaleista leivistä mun oma lemppari.
BRUCHETTA
(sekoita ainekset jääkaappiin maustumaan väh. tuntia ennen syömistä)
tomaattia sipulia basilikaa salaattijuustoa oliiviöljyä suolaa ja pippuria
AVOCADO-TOAST
uppomuna (kannattaa kokeilla kelmukikkaa) rucolanversoja avokado suolaa ja pippuria
Ihanaista 