Diy lankkupöytä

Published on julkaissut Maria4 kommenttia

Postaus toteutettu yhteistyössä Pinnijalkapojat kanssa

Mulle oli ihan selvää, että uuteen asuntoon ainoa oikea pöytävaihtoehto olisi iso lankkupöytä! Nettikauppoja selaillessa kävi kuitenkin varsin selväksi, että sellaiset ovat aika hurjan hintaisia, joten tuli mieleen, josko sellaisen pystyisikin tekemään itse. Pienen googlailun jälkeen löysinkin Pinnijalkapojita, jotka ilokseni halusivat lähteä mukaan tähän projektiin!

Mittailtiin, että halutaan tilaan 200×80 kokoinen pöytä. Eipä siis muuta kuin Bauhausiin ja valittiin sopivat puulevyt, jotka sahautettiin suoraan siellä oikeaan kokoon (eli pöytää varten kaksi kappaletta 200 cm x 40 cm kokoisia paloja ja penkkiä varten 180 cm x 35 cm). Valittiin materiaaliksi mänty sen värin ja kuvioinnin vuoksi, mutta jälkiviisaana olisin testannut vielä paremmin, että lankut ovat varmasti täysin suorat. Jouduimme nimittäin pöytää kasatessamme laittamaan väliin pari kiilapalaa, koska lankut olivat hiukan käyriä.

Levyt siis hiottiin ja pintaan laitettiin Osmon TopOil sävyssä valkotammi. Sudin öljyä molemmille puolille kolmeen kertaan ja yksi purkillinen öljyä riitti näihin meidän pöytään ja penkkiin. Lopputuloksesta tuli aika vaalea, mutta puun väri kuultaa kuitenkin siitä kauniisti läpi.

Alunperin tarkoituksena oli, että sekä penkin, että pöydän jalat olisivat olleet U-muotoisia, mutta toimitukseen oli vahingossa tullut V-malliset penkinjalat. Siinä kävi sinänsä kuitenkin tuuri, koska itse asiassa ne sopivat mun mielestä todella hyvin yhteen pinnatuolien jalkojen kanssa, vaikken ollutkaan sitä etukäteen huomannut ajatella. Nämä meidän pöydänjalat löydät siis täältä ja penkin täältä. Jalkojen mukana tuli myös kiinnitykseen sopivat ruuvit sekä pehmusteet jalkojen pohjaan.

Siispä osat kiinni toisiinsa ja valmista tuli. Olen ihan äärettömän tyytyväinen lopputulokseen! Itse asiassa tästä tuli parempi kuin uskoinkaan. Ihan mahtavaa, että saatiin itse tehtyä ihan just sen kokoinen ja näköinen pöytä kuin haaveilinkin. Ja kuinka helppoa se sitten itse asiassa lopulta olikaan!

Mitäs siellä päässä tykkäillään?

Miten sujuu suunnittelijan ja kokeilijan yhteiselo?

Published on julkaissut MariaJätä kommentti

Tänään tulee vähän erilaista aihetta eli pientä parisuhdepohdintaa, joka on pyörinyt mielessä nyt remonttitouhujen ansiosta. Meillä on nimittäin mieheni kanssa asioihin tarttumisen suhteen täysin erilainen lähestymistapa. Minä olen kokeilija ja haluan heti vaan alkaa tekemään sen enempää ihmettelemättä. Mies taas on perusteellinen suunnittelija, joka jaksaa miettiä ja punnita vaihtoehtojen välillä vaikka miten pitkään.

Remppahommia tehdessä, mun oli lähes sietämätöntä odottaa, mitä seuraavaksi aletaan tehdä – joku maalipensseli on vaan saatava käteen ja hommat alkamaan tai hermot menevät. Toinen taas tutkii joka purkin kyljestä, missä kulmassa kuuluu sekoittaa ja Googlesta parhaita toimintatapoja joka asiaan vielä siinäkin vaiheessa, kun mulla on jo tapetit poistettuna ja ensimmäinen seinä maalattuna.

Joskus meidän täysin vastakkaiset lähestymistavat asioiden hoitamiseen aiheuttavat konflikteja, mutta toisaalta ymmärrän hyvin sanonnan siitä, miten vastakohdat täydentävät toisiaan. Mun tavalla tulee ihan varmasti valmista ja äkkiä, mutta Henkan tyyli taas johtaa todella harkittuun lopputulokseen. Kun tehdään yhdessä, onnistutaan useimmiten saamaan parhaat palat molemmista. Aloittamiseen ei mene ikuisuutta, mutta toisaalta ainakin on oikea maali oikeassa paikassa tai asiat mitattu millilleen oikein.

Meidän yhteiset remonttitouhut selvitettiin siis ilman sen suurempaa taistelua ja mikä tärkeintä hyvällä lopputuloksella. Seuraavaksi projektiksi sitten ne häät niin katsotaan, josko nyt saadaan sitten jotain kriisiä aikaiseksi. Mulla on pieni pelko, että Henkka saattaa paljastua kaikessa tarkkuudessaan groomzillaksi :’D

Syvällisempi kysymyspostaus

Published on julkaissut MariaJätä kommentti

Mitkä ovat vahvuutesi?
Vahvuuteni on se, että saan hyvin asioita aikaiseksi. Jos jotain täytyy tehdä niin aloitan ihan heti, enkä jää ihmettelemään.

Millaisia lyhyen aikavälin tavoitteita sinulla on?
Mulla on jotenkin sellainen muutoksen tarve aina hiukan olemassa. Siksi rakastan erilaisia projekteja, kuten nyt esimerkiksi tätä remppaa, mikä on meneillään ja sen jälkeen saakin sitten keskittyä hääjärjestelyihin! En vielä tiedä, mikä projekti sen jälkeen keksitään. Sen kyllä tiedän, että oon tosi kiinnostunut töiden saralla esimerkiksi opiskelemaan hiukan jotain coachausta tai työhyvinvointiasiaa. Jotenkin uskon, että se on tulevaisuuudessa koko ajan tärkeämpi ”ala”, kun ihmiset väsyvät ja voivat huonommin.

Entä pidemmällä aikajänteellä?
Tähän en oikeasti edes osaa sanoa mitään. Mulle ei ole koskaan esimerkiksi ollut mitenkään selkeää, haluanko lapsia. Tai toisaalta saako edes, vaikka haluaisikin… Jotenkin olen ehkä tällä hetkellä elämääni niin tyytyväinen, että mennään näillä lyhyen aikavälin jutuilla.

Ketkä ovat tärkeimmät henkilöt elämässäsi?
Henrik luonnollisesti, perhe ja muutama tosi läheinen ystäväkin onneksi löytyy. Ja koirat tietysti 😀

Keihin turvaudut?
Mieheen ja perheeseen voi onneksi aina luottaa, jos apua tarvitsee.

Mitä asioita häpeät?
Ei tule suoraan oikeasti mieleen mitään! Nuorempana häpesin kaikenlaista ja ihan nolotti, jos tuli vaikka sanottua joku väärä sanakin. Onneksi olen päässyt siitä aika hyvin eroon.

Mitkä asiat huolestuttavat sinua?
Kyllä tämä maailman tilanne jotenkin kaikkineen vähän huolestuttaa ja sitä haluaisi pystyä toimimaan niin, ettei ainakaan omalta kohdaltaan pahenna asioita.

Millaiset arvot sinulla on?
Mulle kaikkein tärkeintä on rehellisyys ja reiluus. Sen mukaan yritän itse toimia ja mulle pahin kolaus ihan missä tahansa asiossa on just se, jos selviää, että jossain asiassa on toimittu vaikka mun selän takana tai juttuja on väännelty kuulostamaan eriltä kuin ne ovat.

Missä tunnet olevasi turvassa?
Kotona.

Mitä tekisit, jos et tuntisi pelkoa?
En osaa sanoa. Ehkä hyppäisin laskuvarjohypyn :’D En tällä hetkellä pelkää mitään ns. tavallisia asioita niin, että olisin sen takia jättänyt jotakin tekemättä.

Mikä on suurin saavutuksesi?
Ihan vaan se, että olen tänä päivänä sellainen ihminen, että olen itseeni ja elämääni tyytyväinen.

Mistä olet kiitollinen?
Siitä, että olen löytänyt ympärilleni niin ihania ihmisiä. Ja siitä, että olen ymmärtänyt ottaa koiria. Ne piristää elämässä ehkä eniten kaikista asioista, koska ihan jo niiden naaman näkeminen saa hyvälle mielelle.

Mitä teet kun olet surullinen?
Halailen koiria, yritän lähteä ulos kotoa vähän näkemään kavereita tai lenkkeilen.

Suurten muutosten vuosikymmen

Published on julkaissut MariaJätä kommentti

2010: Tammikuussa valmistuin meikkaaja-stylistiksi ja aloin lukea kauppakorkean pääsykokeisiin. Pääsinkin sitten sisään Poriin ja muutin sinne ensimmäiseen omaan asuntooni. Otin syksyllä myös ensimmäisen koirani Ricon.

2011: Tykkäsin opiskelusta ja lähdin mukaan niin tutoriksi kuin kertomaan kauppiksessa opiskelusta lukioihin ja yläastelaisillekin. Muutin myös kivampaan kämppään Porin keskustaan ja olin kesällä töissä festaribaareissa esim. Yyteri Beach futiksessa.

2012: Alkuvuosi sujui samaa rataa opiskellessa Porissa. Loppuvuodesta muutin takaisin Turkuun.

2013: Speksitouhut veivät mut mukanaan keväällä. Olin töissä puhelinmyyjänä. Syksyllä lähdin vaihtoon Ranskaan Aix-en-Provenceen. Tämä on ehdottomasti yksi mun elämän parhaita päätöksiä, koska olen aina hiukan haaveillut Ranskassa asumisesta! Rakastinkin olla siellä, mutta toisaalta se sai mut näkemään, miten paljon hyviä puolia myös Suomessa on.

2014: Takaisin Suomessa ja elämässä Turussa. Olin taas mukana käsikirjoittamassa speksiä. Valmistuin kandiksi. Kesällä alettiin seurustella Henrikin kanssa.

2015: Tästä vuodesta en osaa yhtäkkiä sanoa, mitään erityisiä tapahtumia. Taisi siis pitkästä aikaa olla aika tasaista. Viikonloppuisin tein toimistotöitä ja viikolla vietin opiskelijaelämää.

2016: Henkka oli puoli vuotta Maltalla, joka sinänsä oli elämäntilanteena erilainen. Sillä aikaa kirjoitin mun gradun loppuun ja valmistuin kauppakorkeasta! Aloitin keväällä myös tekemään äitiyslomasijaisena markkinointihommia. Kierreltiin Eurooppaa junalla kesällä kolmen viikon ajan ja syksyllä muutettiin sitten pois keskustasta rivitaloon. Herra Luca tuli myös tänä vuonna meidän elämään.

2017: Väliaikaiset työt muuttuivatkin huomaamatta vakituisiksi ja samalla tiellä ollaan edelleen. Vuosi toi paljon uuden oppimista töiden kautta.

2018: Suurin muutos oli varmasti kihloihin meno, joka tosin ei silti lopulta muuttanut juuri mitään. Siitä asti ollaan kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti suunniteltu ensi kesänä tulevia häitä.

2019: Vuosi on ollut täynnä kaikenlaista ikävämpää kuten sairastumisia ja ongelmia vanhan kodin kanssa, jonka takia jouduttiin kuukaudeksi evakkoonkin. Onneksi kaikki on kuitenkin nyt vuoden loppuun saatu hyvälle mallille ja uusi ihana koti ehti valmistua vielä juuri ennen vuoden vaihdetta! Tästä on hyvä jatkaa!

Helppo vegearkiruoka – Kvinoawok

Published on julkaissut MariaJätä kommentti

Tällä kertaa ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden mun omista lemppariarkiruuista! Kiitos tästä reseptistä kuuluu Wok to walk -ravintoloille, joissa tuli joskus tilattua vähän vastaava annos ja siitä innostuneena mietittyä, miten saman herkun saisi aikaan kotonakin. Koska olen tehnyt tätä aika usein, en saanut kuvia kauniista täysistä pulloista ja paketeista, mutta tämä on nyt kuvineen päivineen sitä ihan todellista arkiruokaa!

Tarvitset
valkoista kvinoaa
aasialaistyyppisiä kasviksia (itse käytin pakastesekoitusta)
tuoreen sipulin
kananmunia (yhtä monta kuin syöjiäkin)
soijarouhetta
teriaki- ja soijakastiketta
chilikastiketta
(+ päälle vielä korianteria ja seesaminsiemeniä, jos niiden maku miellyttää!)

Ensin siis kvinoa keittymään ohjeen mukaan ja soijarouhe turpoamaan veteen. Sillä välin kasvikset ja sipuli paistetaan öljyssä kuumalla pannulla. Mun mieletä parhaiten tässä ruuassa toimivat melko isokokoiset kasvikset ja sipulinkin pilkon reilun kokoisiin paloihin, koska soirarouhe ei taas tuo ruokaan minkäälaista suutuntumaa. Kun kasviksia on paisteltu viitisen minuuttia laitetaan joukkoon kananmunat sekä turvonnut soijarouhe ja sekoitellaan kananmunan rakenne rikki ja annetaan paistua kypsäksi. Lopuksi joukkoon lisätään kvinoa ja kastikkeet. Kun teen itse tätä kahdelle laitan n. kolmasosan kuvanmukaisesta teriakikastikepullosta sekä soijaa ja chiliä sen mukaan, mistä suolaisuus ja tulisuusasteesta tykkää. Maistamalla sen sitten tietää, koska maku on omaan suuhun sopiva!

Kun en sittenkään ollut lähiöihminen

Published on julkaissut MariaJätä kommentti

Kolme vuotta sitten muutettiin meidän nykyiseen kotiin, joka tuntui kaikkien unelmien täyttymykseltä. Keskustayksiön jälkeen tuntui oikealta seuraavalta askeleelta muuttaa lähiöön ja päästä nauttimaan suuremmista tiloista, omasta pikku pihasta ja keskustan ulkopuolen rauhasta.

Aluksi päätös tuntuikin aivan oikealta varmaan erityisesti, koska tämä asunto on aivan ihana! Se on sitä vieläkin, mutta pikkuhiljaa lähiöelämä alkoi ahdistaa. Tykkään mennä kävellen paikkoihin, joka täältä ei oikein ollut mahdollista ja nautin kaupungin vilskeestä ympärillä.

Vaikka tunne siitä, ettei tämä ole lopulta kuitenkaan ihan se meidän paikka asua oli kolkutellut takaraivossa, päätös muuttamisesta ei ollut helppo. Ensinnäkin kaikesta huolimatta rakastan meidän kotia. Toiseksi, jotenkin sitä oli sellainen tunne, että näin kuuluu tehdä. Kun tulee aikuiseksi, sitä pitää hankkia ne kultaiset noutajat (vaikka meillä onkin chihuja) ja punaiset tuvat – ei muuttaa takaisin keskustaan pienempään asuntoon.

Näitä ajatuksia pyöriteltiin pidempään ja lopulta, kun jouduttiin kodistamme rempan takia evakkoon, kristallisoitui ajatus siitä, että meidän paikka on lähempänä keskustaa. Näinpä siis muutama viikko sitten tehtiin kaupat asunnosta ihan keskustan tuntumassa ja tällä viikolla laitettiin nykyinen kämppä myyntiin. Ja mikä hurjinta, tänään hyväksyttiin siitä tehty tarjous!

Loppuvuodesta aloitetaan siis remppailemaan uutta kämppää ja vuoden vaihteessa lähdetään täältä nykyisestä. Mulla on tällä hetkellä kaikki mahdolliset fiilikset – innostus, haikeus, onnellisuus ja vähän suruakin. Muutokset on aina vähän vaikeita, mutta silloin kun joku asia ei tunnu ihan oikealta, niitä täytyy vain saada tehtyä!

Pian meistä siis tulee taas ihan kaupunkilaisia. Ja niin sen kuuluukin olla!